MUUTAMA vuosi sitten Ruralia-instituutti toteutti Järviseudulla hankkeen nimellä Kotiseutua kokemassa. Muistamme, miten silloin monin tavoin kartoitettiin useassa kunnassa asiaa nimeltä kotiseutu. Ideaa, toimintaa ja tavoitteita. Loppuyhteenveto julkaistiin sitten kirjana vuonna 2018.
Nyt on moni henkilö ja kotiseutuyhdistys hiljattain saanut luettavakseen Timo Suutarin, Jaakko Mäntylän, Matti Mäkelän ja Sulevi Riukulehdon kirjoittaman ja EU:n maaseudun kehittämisrahaston, ELY-keskuksen ynnä Helsingin Yliopiston Ruralia-instituutin toimittaman kirjasen Kotiseudun kehittämisen opas. Ehkä tämä kirjanen on syntynyt edellä mainitun hankkeen ja siitä seuranneiden ajatusten innoittamana. Kirjoittajilla on mielestäni myös merkittävästi vahvuutta, pätevyyttä sekä tietoa lähestyä aihetta. Esipuheessa he toteavat: ”Kotiseutututkimuksessa on kehitetty työkaluja oman kotiseudun avainkohteiden säilyttämiseksi ja kehittämiseksi. Kotiseutusuunnittelu edistää asukkaiden yhteenkuuluvaisuuden ja onnellisuuden tunnetta. Tämä opas on ensimmäinen, jossa viitekehyksenä on ihmisen kokemuksellinen suhde kotiseutuun.”
Mitä sieltä oppaasta sitten löytyy? No, ”kotiseutu on jokaiselle oma, se muodostuu kotoisiksi koetuista maisemista ja muistoista ja se kuuluu kaikille.”
Tämän voimme uskoa, kun meille sanotaan kokevamme kotiseudun ympäristönä ja monenlaisissa ympäristöissä. Oletan, että me järviseutulaiset olemme tottuneet peruskotiseutuumme, järviimme ja murteeseen. Muualla ollessamme muistamme ainakin niitä. Mutta ehkä nyt on aika muistaa, että meille on ainakin kuntatasolla syntynyt uudenlaisia kotiseudullisia nyansseja. On Aallon Alajärvi, Evijärven tukkilaiset, Vimpelin pesäpallo ja on muitakin eri tasoilla ja aloilla. Lappajärveläiset voivat olla tulivuorelaisia ja nyt Geoparkin myötä omia ainakin osan järvimaisemakotiseudusta omakseen.
OPPAASSA kerrotaan kotiseudun syntyvän luonnostaan. Erityisen tärkeätä on, ”että luontokohteissa yhdistyvät henkilökohtaiset tunteet ja muistot sekä yhteisön jakamat kertomukset ja uskomukset.” Siis tarinat, eli nyt tarinat talteen. Tästä Järviseudulla on kyllä paljon jo puhuttu. Meiltä edelleen puuttuu yhtenäinen järviseutulainen tietokanta tarinaperinteestämme. Ehkä nyt olisi jo aika se tehdä, sillä ”kertomukset luovat merkityksellisyyttä ja osallisuutta yksilöille ja paikallisyhteisölle.”
Lisäksi oppaassa huomautetaan, että ”kotiseudun luontoa ja maisemaa pitää hoivata.” No voi hyvät hyssykät, miten sitä täällä järviseudulla nyt oikein tehdään, vai tehdäänkö sitä?
”Rakennetulla ympäristöllä on merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvointiin. Sen takia on tärkeää, millaista ympäristöä ylläpidämme ja rakennamme.” Siinä se yksi ydinsanomista ainakin voisi olla.
Kuitenkin, hyvät kotiseutulaiset, edellä olevaan viitaten muistakaa, kotiseutu uudistuu. Meilläkin tämä kotiseutumme on ainoa, omamme ja rakas.
Urpo Purola
Luitko jo nämä kolumnit?
Kysymys on demokratiasta – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)
Elinkeinoyhtiö mukana yrittäjän arjessa jo 30 vuotta – Järviseudun sanomat (jarviseudunsanomat.fi)
