Siirry sisältöön
JOULULOMALLA kuuntelin filosofi Esa Saarisen Aalto-yliopiston luentosarjaa Filosofia ja systeemiajattelu. Sarjassa Saarinen avaa ajattelua, tarkemmin sanottuna ajattelemisen ajattelua. Filosofi Descartesin (1596–1650) tunnettu oppi “ajattelen, siis olen” on ollut länsimaisen järjen ja tiedon kulttuurin pohjana. Descartesin oppi on sitä myöten todettu harhaanjohtavaksi, koska ajattelemisen taustalla on muutakin kuin ihmismieli. Henkisessä kirjallisuudessa ja osittain myös tieteessä, tunnistetaan ja tunnustetaan tietoisuus, joka on ajattelun takana. Ajatteleminen on päihdyttävää, huumaavaa ja suurin osa ihmisistä on riippuvaisia siitä, yleensä tiedostamattaan. Harva osaa tai edes ymmärtää, tarkkailla ajattelemistaan, sitä miten ja minkälaisia ajatuksia hän ajattelee. Vielä joku aika sitten, kun joku kertoi kuulevansa päässään ääniä, hänet …
OLI aika, jolloin olisin tarvinnut vertaistukea, rinnalla kulkijaa, jotakuta, joka on kokenut saman kuin minä ja selvinnyt siitä, kertomaan minulle, että sinäkin selviät. Tiedän mitä on toivottomuus ja yksinäisyys, mitä on olla synkissä vesissä. Nyt pitkä tie on takana, ja elän tosi hyvää elämää. Kokemusasiantuntijana voin ja haluan kertoa hänelle, joka kamppailee samojen asioiden kanssa, että olen sinut itseni ja menneisyyteni kanssa, ylpeä siitä, että olen tänä päivänä tässä. Ja että hänellä on toivoa.
Elävää Järviseutua digikuvina
