Nykyinen valtuustokausi niin kunnissa kuin hyvinvointialueillakin on reilun vuoden ikäinen. Vimpelin kunnanvaltuusto on käsitellyt tuona aikana 119 ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueen aluevaltuusto 146 pykälää. Numerot eivät kuitenkaan kerro juurikaan mitään todellisuudesta. Tai pykälien numerot eivät ainakaan siitä tee.
Talousluvut sen sijaan kertovat. Paljonkin ja armottomasti.
Vimpelissä näyttää menevän mallikkaasti. Tilinpäätökset, joita nykyinen valtuusto on hyväksynyt, ovat olleet ylijäämäisiä. Vaikka valtuustokautemme kirjaimellisesti alkoi mustan savun peitossa liikuntahallin palaessa ensimmäisen kokouksemme aikana, olemme ponnistaneet eteenpäin ja pystyneet tekemään isojakin päätöksiä. Rakentamisen ääniä kuuluu kylällä.
Tulevat vuodet kuitenkin vaativat paljon. Ne vaativat rahaa aikana, jolloin valtionosuuksia ei enää tule entiseen tapaan. Ne vaativat realismia, kireitä nyörejä kukkaroon ja ne vaativat yhteistä hiiltä, johon puhaltaa.
Hyvinvointialueella sen sijaan on tuullut. Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialue on kärsinyt rahan ja toimintojen yhteensovittamisen vaikeuksista heti hyvinvointialueiden perustamisesta lähtien. Siihen on syynsä, joita en kuitenkaan tässä lähde avaamaan. Seurauksia sen sijaan hieman raapaisen.
Merkittävin seuraus lienee se, että Valtiovarainministeriö käynnisti 16.6.2026 arviointimenettelyn Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueella. Tämä johtui siitä, ettei hyvinvointialue ole pystynyt kattamaan aikaisempina vuosina syntyneitä alijäämiään laissa säädetyssä määräajassa.
On päivänselvää, että menot on suhteutettava tuloihin. Hyvinvointialueella se tarkoittaa väistämättä vaikeita päätöksiä.
Mutta, The Mutta on tässäkin
Kiivaimmat kädenväännöt aluevaltuustopolitiikassa on käyty vuodeosastojen, sosiaali- ja terveyspalvelujen ja asumispalvelujen palveluverkoista. Palveluja on keskitetty, karsittu ja supistettu, ja todennäköisesti ministeriöiden ohjeita noudattamaan velvoitettuina supistetaan edelleen.
Ikävintä on, että palvelut vähenevät usein juuri siellä, missä niiden saatavuus on tähänkin asti ollut vaikeinta pitkien välimatkojen ja julkisen liikenteen puuttumisen vuoksi. Luvattuja korvaavia palveluja, niitä liikkuvia ja kotiin tulevia, ei ole lupauksista huolimatta pystytty riittävästi järjestämään.
Kun osa meistä hyvinvointialueen valtuutetuista on puolustanut kiivaastikin reuna-alueiden palveluja, meitä on kutsuttu kyläpoliitikoiksi, kyvyttömiksi tekemään päätöksiä ja jopa ymmärtämättömiksi.
Ajattelen asiaa kyllä aivan toisella tavalla.
Alajärvellä, Vimpelissä, Lappajärvellä, Evijärvellä, Isojoella ja Karijoella asuu yhteensä yli 21 000 ihmistä – enemmän kuin joka kymmenes eteläpohjalainen. Heidän palvelujensa puolustaminen ei ole kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä. Usein tarvitaan enemmän rohkeutta sanoa vastaan kuin mennä enemmistön mukana.
Joka tapauksessa hyvinvointialueenkin talous on tämänhetkisten tietojen mukaan kääntymässä valoisemmaksi. Se, mikä osuus reuna-aluesäästöillä siihen on, ei ole kuulemma mitattavissa. Näin sanovat.
Tällä hetkellä vimpeläisenä on hyvä olla. Kunnan talouden suuntaa on tarkasti seurattava ja karikot vältettävä. Samaan aikaan saa iloita uudesta kirjastosta ja nuorisotiloista, tulevasta alakoulusta ja päiväkodista sekä liikuntahallista. Iloita voi myös uusista yrityksistä ja asukkaista, virkeästä yhdistystoiminnasta ja hienosta pesiskaudesta.
Nämä kaikki ovat osa sitä yhteistä hiiltä.
Ja ehkä kyläpolitiikka on joskus juuri sitä: pidetään huolta siitä kunnasta ja maakunnan kolkasta, jonka ihmiset ovat meidät valinneet pitämään ääntä puolestaan.
Sirpa Salomäki
