Lappajärveltä on matkaa Valamon ortodoksiluostariin 363 kilometriä. Lyhin reitti kulkee Sinistä tietä pitkin Viitasaaren ja Siilinjärven kautta ja kääntyy pikkutielle ennen Tuusniemeä. Perillä Heinävedellä matkailija pääsee hiljaisuuteen, pois kiireisestä maailmasta.
Luostarin elämä kulkee omaa rytmiään, johon vieras kutsutaan mukaan uskontokunnasta riippumatta. Kristuksen kirkastumiselle pyhitettyyn pääkirkkoon ja sen loisteliaseen sisustukseen voi tutustua iltapäivisin. Kirkossa palvelevalta nuoremmalta munkilta voi ostaa tuohuksen eli kirkkokynttilän ja sytyttää sen ikonin eteen.
Jumalanpalvelukset ovat pääsääntöisesti kuudelta aamulla ja illalla. Ehtoopalveluksen tunnelma suitsutuksineen on tavalliselle luterilaiselle mieleenpainuva kokemus. Jatkuva liturginen puhelaulu ylläpitää jumalanpalveluksen katkeamatonta rukousvirtaa ja auttaa hiljentymään.
Luostari tarjoaa majoituspalveluja ympäri vuoden. Vaihtoehtoja on luostarihotellista edulliseen vierasmajaan, missä voi yöpyä entisessä munkin asunnossa. Ravintola Trapesan aamiaispöydässä ikonikurssille tullut opiskelija naurahti, että ensimmäisenä yönä ei nukkunut hyvin, koska oli liian hiljaista. Trapesasta voi ostaa mukaan luostarin kuuluisaa mallasleipää tai hapankaalia, matkamuistomyymälästä luostarissa valmistettuja viinejä ja tisleitä.
Ravintolan aulassa tapaan pappismunkki Isä Aleksanterin. Hän on syntynyt Nivalassa 1954 ja tullut luostariin 1990-luvun loppupuolella. Hän harrastaa sukututkimusta ja kertoo isoäitinsä olleen Evijärven Långsjön sukua. Hän on sukua myös Lappajärven Finnilöille, joten olen hänen kanssaan kaukaisia serkkuja. Nivalassa asuu lukuisia sukujuuriltaan järviseutulaisia, joiden isoisovanhemmat muuttivat sinne runsaan sadan vuoden takaisessa muuttoaallossa.
–Nivalassa oli muuttajille paremmat mahdollisuudet maanviljelyyn kuin Lappajärvellä, missä hallavuosina jouduttiin käyttämään jäkälää ruuaksi, Isä Aleksanteri selventää.
Hän pitää Uuden Valamon luostaria hyvänä paikkana elää. Virallisesti hän jäi eläkkeelle 63-vuotiaana, mutta osallistuu edelleen luostarin töihin ortodoksien arvostamana pappismunkkina.
–Neuvoni kiireiselle ihmiselle tahdin hiljentämiseen on, että vaikka kuinka innostuisi jostakin, niin sitä ei ole pakko tehdä tänään, vaan voi palata asiaan huomenna, hän sanoo.
Tapani Tyynelä
