Vanhemmat evijärveläiset muistanevat hyvin Kaija ja Leevi Kivikankaan, olihan Leevi Evijärven kunnan hammaslääkärinä peräti 34 vuotta vuoteen 2006 asti. Petri Kivikangas on heidän kolmesta lapsestaan nuorimmainen, syntynyt vuonna 1986. Ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Petrillä oli ensin edessä armeija. Sen jälkeen vuonna 2006 alkoivat opinnot Otaniemessä Teknillisessä Korkeakoulussa eli nykyisessä Aalto-yliopistossa pääaineena tietotekniikka.
–Aalto-yliopistossa oli Japani-aiheisia opiskelijayhteisöjä ja tarjolla kielikursseja. Lähdin mukaan näille kursseille muistaakseni vuonna 2007. Opettajat Santeri Saarimaa ja Junichiro Okura olivat innostavia. Japanin kielen harjoittelu johti siihen, että päädyin vuodeksi opiskelijavaihtoon Tokion yliopistoon.
Vuosi siellä käänsi Petri Kivikankaan elämän suunnan.
Suomessa ja Japanissa on paljon samaa
–Jotenkin heti alusta alkaen saavuttuani Japaniin tuntui siltä, että olin tullut kotiin. Sitä kaikkea on vaikea selittää. Siellä korostuivat rauhallisuus ja turvallisuus. Ihmiset olivat omissa oloissaan, kuten Suomessa ja etenkin Pohjanmaalla. En ole itsekään yltiösosiaalinen. Se sopi minulle, Petri muistelee.
Opiskelijayhteisössä Petri otettiin vastaa kuitenkin hyvin. Samoissa porukoissa vietettiin paljon vapaa-aikaa, mikä osaltaan edesauttoi japanilaiseen elämänmenoon tutustumisessa. Japanissa englannin kielen taito ei ole kovin hyvää edes yliopistomaailmassa, joten vuosi siellä oli samalla japanin kielen intensiivikurssi.
–Tästä vuodesta pelkästään voisi kirjoittaa romaanin, Petri summasi tuon vuoden kokemukset. Sieltä piti kuitenkin palata Suomeen saattamaan opinnot loppuun. Samalla Petri toimi kaksi viimeistä opiskeluvuottaan eduskunnassa kansanedustaja Juho Eerolan avustajana huhtikuuhun 2015 asti. Sitten heti toukokuussa oli edessä muutto Japaniin.
Karaokea ja japanilaista ruokakulttuuria
Ovien avautuminen Japanin työmarkkinoille sai alkunsa vuonna 2014. Aalto-yliopistolla oli rekrytointitapahtuma, jossa oli mukana pienen japanilaisen rekrytointiyrityksen edustaja.
–Menin juttelemaan, ja myöhemmin hän esitteli muutaman asiakasyrityksensä. Sieltä tärppäsi pieneen tokiolaiseen ohjelmistoyritykseen, jonka edustajan kanssa synkkasi alusta alkaen. Etähaastattelun jälkeen he kutsuivat minut vielä haastatteluun Tokioon. Tosiasiassa he olivat tehneet jo palkkaamispäätöksen. Siitä kieli sekin, että yritys maksoi lentolippuni. Minä otin työtarjouksen vastaan ja viihdyin tässä yrityksessä useamman vuoden.
Sieltä Petri siirtyi vähän isompaan yritykseen ja edelleen uusiin haasteisiin. Japanissa työkulttuuri on viime vuosina muuttunut paljon. Vielä muutama vuosikymmen sitten oli tavallista, että ensimmäisessä työpaikassa pysyttiin eläkeikään asti.
Japanissa Petri vietti vapaata poikamieselämää useita vuosia paikallisten ystäviensä kanssa. Yksi intohimo oli japanilaiseen ruokakulttuuriin perehtyminen. Petri on innokas hakemaan uusia makuelämyksiä, ja hän on tunnetusti herkkusuu. Kun ollaan Japanissa, karaokeharrastuksesta tuli osa sosiaalista elämää. Sen merkeissä Petri tapasi tulevan puolisonsa Yoshie Nakajiman. Yoshie on musiikin opettaja ja oopperalaulaja.
Viihdepuolen vastapainoksi Petri Kivikangas löysi hengellisen kodin paikallisesta metodistiseurakunnasta. Sen pastorista, Naoyuki Kawashimasta yhdessä vaimonsa Norikon kanssa tuli tuki ja turva sekä auttaja monissa käytännön asioissa. Tämän seurakunnan kirkossa vietettiin joulukuussa 2022 Yoshien ja Petrin häitä. Me sukulaiset seurasimme tapahtumaa striimattuna. Petrin ja Yoshien perheeseen on sen jälkeen siunaantunut kaksi tytärtä, Miharu ja Airi, ja kuulemma tämä riittää.
Nimen vaihtaminen helpottaa elämää Japanissa
Nimi Petri Kivikangas on ollut japanilaisille vaikea muistaa ja ääntää. Petri alkoikin miettiä avioitumisen jälkeen nimen vaihtamista. Luonteva ratkaisu oli ottaa yhteiseksi sukunimeksi Yoshien sukunimi Nakajima. Samalla meni vaihtoon myös etunimi. Petrin toinen nimi Mikael istuu huomattavasti paremmin japanilaiseen ääntämistapaan. Suomen sukulaisille ja ystäville Petri on edelleen Petri.
Japanin kansalaisuutta Petrillä ei vielä ole. Hakuprosessi on pitkä ja monimutkainen. Jos ja kun se tulee ajankohtaiseksi, samalla pitää luopua Suomen kansalaisuudesta.
Japanilaistumisesta huolimatta Suomi pysyy mielessä. Yhteydet tänne pelaavat nykytekniikalla. Viime Suomen reissulla ohjelmassa oli vierailu myös Evijärvelle, vaikka Petrin vanhemmat eivät enää siellä asukaan. Yoshie pääsi näkemään puolisonsa lapsuusmaisemia. Yöpymispaikkana oli Evijärven uittokämppä, jonne he kutsuivat Petrin koulukavereita viettämään iltaa.
Seuraava Suomi-loma ei ole ihan heti näköpiirissä. Petri on ryhtynyt itselliseksi liikkeenharjoittajaksi, ja oman yrityksen perustaminen virallisesti on suunnitelmissa. Lisäksi arki pienten lasten kanssa on tunnetusti kiireistä.
Lapsiperheitä tuetaan Japanissa hyvin
Japanissa on maailman ikääntynein väestö. Yli 65-vuotiaita on noin 30 prosenttia, lapsia pitäisi syntyä enemmän. Siksi vanhemmuutta tuetaan taloudellisesti. Petri kertoi tukipolitiikasta seuraavaa.
–Molemmat vanhemmat ovat oikeutettuja vanhempainrahaan vuoden verran. Ensimmäiset kuusi kuukautta se on 67 prosenttia palkasta tiettyyn kattoon asti ja sen jälkeen 50 prosenttia, mutta tästä rahasta ei tarvitse maksaa veroa. Yksi tukimuoto on ”muuttoraha”, jota on mahdollista saada tietyin ehdoin, jos muuttaa pois Tokiosta.
Vaikka Petri ja Yoshie eivät sitä saaneet, he silti halusivat lähteä ja rakennuttaa oman talon. Taloudellisia realiteetteja paransi se, että Japanissa on käytössä perheverotus, Petri kertoi.
–Minä voin tehdä omassa veroilmoituksessani vähennyksen vaimosta ja lapsista, sillä minut katsotaan elatusvelvolliseksi. Verovähennys on mahdollinen lisäksi Yoshien vanhemmista, jos me joudumme jossain vaiheessa tukemaan heitä taloudellisesti. Palkasta jää perheellisenä enemmän käteen. Laina-ajat ovat Japanissa pitkiä, 35 vuotta. Korkotaso tällä hetkellä on 0,9 prosenttia.
Unelmien hirsitalo riisipeltojen laitaan
Taloudellisesti turvattu isyysloma oli merkittävin tekijä, joka mahdollisti Petrin ja Yoshien taloprojektin.
–Täysipäiväisesti työtä tehden ja eläen lapsiperheen arkea, se ei olisi ollut mahdollista, Petri tiivisti.
–Haaveena etenkin minulla oli suomalainen hirsitalo, mutta muitakin vaihtoehtoja mietittiin. Tontti löytyi maaseudulta noin 40 kilometrin päästä Tokiosta. Pinta-alaa tontilla on vain 236 neliömetriä, ja sille on nyt rakennettu 160-neliöinen talo kahteen kerrokseen. Tarjoukset saatiin 13 rakennuttajalta, joista noin seitsemän kanssa neuvottelimme enemmän tai vähemmän. Yksitellen firmat tippuivat pois, kun vaatimusteni todellinen kustannus alkoi selvitä.
Lopulta oli jäljellä kaksi ehdokasta.
–Olimme jo lähellä sopimusta yhden rakennuttajan kanssa ja ehdimme kieltäytyä hirsitalorakennuttajan tarjouksesta. Tuon rakennuttajan edustaja – arkkitehti ja firman johtaja – ei luovuttanut. Syynä oli varmasti se, että minä olen suomalainen ja kyseinen firma on erikoistunut suomalaisiin hirsitaloihin. Kieltäytymisemme jälkeisen yön johtaja oli kuulemma käyttänyt talosuunnitelman perusteelliseen hiomiseen. Sitten hän halusi väkisin vielä esitellä lopullisen tarjouksensa. Se olikin jotain, jota en osannut kuvitellakaan. Siinä yhdistyivät unelmien arkkitehtuuri ja kaikki toiveeni, joita yksikään muu rakennuttaja ei ymmärtänyt kunnolla. Olimme saamassa jopa puulämmitteisen saunan varustettuna Harvian kiukaalla, aurinkopaneelit ja sähköauton latauslaitteen järjestelmällä, jossa auton akusta voi ottaa virtaa tarvittaessa talon tarpeisiin.
Projekti eteni sen jälkeen suunnitelmien mukaan. Nyt elämä on mallillaan suomalaisessa hirsitalossa, joka tietysti on toteutettu pienellä japanilaisella ”twistillä”. Rakentamismääräyksissä on paljon eroja.
Japanilaista tyyliä talossa edustaa esimerkiksi yksi huone, jossa on tatami. Petri kertoi, että tatami on viidestä kuuteen senttimetriä paksu matto. Sen sisus on tiiviiksi puristettua riisin olkea ja pinta on kudottua igusa-kaislaa. Tatami on jalan alla hieman joustava, ja siinä on oma tuoksunsa. Tatamille ei mennä koskaan kengät jalassa eikä Japanissa yleensäkään sisätiloissa käytetä kenkiä. Tatamihuone on tietysti sisustettu japanilaisittain. Toinen erikoisuus on täysin äänieristetty huone. Se antaa Yoshien lauluharjoituksille täydelliset puitteet.
Ja sitten on se sauna.
–Sauna on erillinen rakennus talon kyljessä. Sinne kuljetaan terassin kautta. Me tiedämme Petrin saunafaniksi, mutta myös Yoshiesta on tullut innokas saunoja. Muutaman vuoden takaisella Suomen vierailulla sauna taisi olla ohjelmassa lähes joka ilta.
Oman talonsa saunan yksityiskohtia Petri mietti antaumuksella. Lauteelta on nähtävissä kiukaan elävä tuli ja ikkunasta avautuu näkymä kylän riisipelloille. Japanilaisuus ja suomalaisuus ovat siinä näyssä ja tunteessa sopusoinnussa, ja olo autuas.
Sirpa Perkkiö
