Siirry sisältöön
Viitisenkymmentä vimpeliläistä saapui kuntalaisille järjestettyyn infotilaisuuteen, jossa kunnanjohtaja Juhani Laasanen kertoi arviointiryhmän työskentelystä ja ehdotuksesta. Keskusteluissa nousi esille, että kunnan itsenäisenä pysyminen on tärkeää, ja kuntalaiset ovat valmiita ”kantamaan oman kortensa kekoon”.– Odotamme, että vuoden 2014 tilinpäätös on parempi, kuin ministeriölle jätetty arvio. Ainakin perusturvan ja sivistystoimen osalta kulut lienevät ennakkotietoa pienemmät. Valtiovarainministeriö tekee päätöksen arviointiraportin ja huhtikuisen kunnanvaltuuston päätösten pohjalta. Vaihtoehtoja on kaksi; joko taloussuunnitelman toimenpiteet ovat riittäviä, tai asetetaan kuntajakoselvittäjä, jonka johdolla valmistellaan ja selvitetään mahdollista kuntaliitosta. Päätös siitä, kummalle tielle lähdetään, saadaan luultavasti ennen kesää, Laasanen selvitti.Vimpelin numeromuotoista taloussuunnitelmaa pidetään realistisena, mutta valtiovarainministeriön mukaan sen uskottavuuteen vaikuttavat …
Pikkulottien toimintaa Lappajärven Nississä. Vuosi oli ehkä 1941 tai 1942, vuodesta en ole ihan varma. Niin kuin lotat, myöskin pikkulotat toimivat sota-aikana aktiivisesti.Suurella joukolla kokoonnuimme postinhoitaja Vartiaisen olohuoneeseen. Isommat ja vähän pienemmät tytöt, me kuuluimme pikkulottiin.Kudoimme sukkia ja lapasia, teimme paketteja rintamalle.Harjoittelimme Zachris Topeliuksen kirjoittamaa näytelmää Totuuden Helmi, joka valmistui kesän kynnyksellä. Siinä oli mukana isoja ja pieniä pikkulottia. Kiersimme esittämässä näytelmää ympäri Järviseutua, Veteli oli kaukaisin paikka missä vierailimme.Ja niin kuin huomaatte, poikia ei ollut mukana ja osa tytöistä puettiin pojiksi. Näytelmä oli opettavainen, niin kuin nimikin jo sanoo. Paha Kaisa sai miettiä tuhmuuksiaan kellarissa.Varat, joita saimme, käytettiin pakettien …
Ankeat olivat tunnelmat, kun perjantaina ajelin Seinäjoelta Vimpeliin. Muutama tunti aikaisemmin allekirjoitettiin ministeriössä raportti, jossa ehdotetaan Vimpelille kuntaliitoksen selvittämistä…Pyhävuoren kohdalla mieleen tuli väkisinkin helmikuinen iltapäivä, melkein tasan 35 vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran Lapuntieltä Pyhävuoren kohdalla näin Vindalan edessäni. Eipä vastannut maisema, Lappajärven selkineen ja Lakeaharjun vaaroineen, sitä stereotypiaa, joka minulla etelän miehenä oli pohjanmaan aakeesta laakeesta. Jos ei ollut maisema sitä mitä odotin, niin ei ollut kansakaan. Missä olivat rehvastelevat puukkojunkkarit, ahdasmieliset körtit tai nuhjuiset peräkammarin pojat.Kohtasin eloisan kansan, joka oli terveesti ylpeä järviseutulaisista juuristaan. Ylpeä varhaisesta sivistyksestään, aina Erkki Jyrkästä, seutukunnan ensimmäisestä kirjastosta, varhaisesta kansakoulusta, varhaiseen lukioon Mellereineen …
Lapsena aika tuntui loputtomalta. Aamusta iltaan oli ikuisuus, ja päivän aikana ehti tehdä vaikka mitä. Niinä öinä, kun valvoi sairaana tai painajaisten vuoksi, aika tuntui tahmealta ja kellon viisarit pysyivät lähes paikoillaan. Kesää ja joulua sai odottamalla odottaa.Huomasin hiljattain, että päädyn toistuvasti ajankäytöllisesti haastaviin tilanteisiin. Alle parikymppisenä suoritin kaksoistutkinnon ja sain esikoiseni, silti ehdin vielä odottaa seuraavaa viikonloppua ja lomaa, kesää ja valmistumista elämää. Aika juoksi verkalleen eteenpäin. Varsinaisesti aika alkoi kadota, kun jäin kotiin toisen lapsemme syntymän jälkeen. Päivät valuivat kuin sadepisarat ikkunaa pitkin, vieri vieressä, välillä päällekkäin, jälkiä jättämättä. Vuodet kuluivat, lapset oppivat kävelemään ja juoksivat leikkeihinsä, uusi …
Elävää Järviseutua digikuvina
