Siirry sisältöön
Luvassa oli hyytävää kyytiä, kun Alajärven abiturienttien vuosimallia 2024 perinteinen abiajelu käynnistyi: muutama pakkasaste, tuuli ja lumi saivat aikaan purevan yhdistelmän, joka viilteli avolavakuorma-auton kyytiin nousseita. Se ei lukio-opintonsa päättävien Kerttu Leppäsen, Saimi Juudinin ja Ronja Heikkilän tunnelmaa latistanut. –Kissamaisella ja viekkaalla mielellä ollaan tänään, kuvaili fiiliksiään kissa-asuun pukeutunut Leppänen. –Ihan hyvillä mielin. Hieman jännittää, on outoa, kun koulu loppuu, mitäs nyt sitten, Heikkilä pohdiskeli. Lukulomalle opiskelun lomaan kolmikolla oli suunnitteilla erilaista reissaamista. Kirjoitusten jälkeisissä suunnitelmissa oli Leppäsellä ja Heikkilällä töitä kaupan kassalla ja Juuti aikoi kavereidensa kanssa reppureissaamaan. –Vielä en yhtään tiedä, minne hakisin, mutta eiköhän se sitten selviä, …
TARJOTIN kolahtaa pöytään, kun Maria Yli-Sikkilä istahtaa rempseästi koulun ruokalassa vastapäätä Pirkko Lamminahoa, joka puolestaan tarkkailee ympäristöä keskittyneesti, ehkä hieman tuiman näköisenä. Kumpikaan ei tunne toistaan, mutta jotenkin juttu lähtee heti luistamaan. –Ehkä molempien suorapuheisuus oli se yhdistävä tekijä, toisen kanssa oli vaan niin helppo jutella, pohtivat naiset. Kohtaamisesta alkoi elämänmittainen ystävyys, joka on kestänyt jo yli kolmekymmentä vuotta. Epäilijöitä kuitenkin riitti, varsinkin ystävyyden alkutaipaleella. –Mehän olemme Pirkon kanssa täysin erilaisia ihmisiä ja tulemme täysin erilaisista taustoista. Pirkko on vanhoillislestadiolainen, on aina ollut. Minä en ole, ja erilainen elämänkatsomus tuntui olevan ongelma monelle muulle, paitsi meille. Minulle sanottiin, että kohta …
Elävää Järviseutua digikuvina
