Siirry sisältöön
Ankeat olivat tunnelmat, kun perjantaina ajelin Seinäjoelta Vimpeliin. Muutama tunti aikaisemmin allekirjoitettiin ministeriössä raportti, jossa ehdotetaan Vimpelille kuntaliitoksen selvittämistä…Pyhävuoren kohdalla mieleen tuli väkisinkin helmikuinen iltapäivä, melkein tasan 35 vuotta sitten, kun ensimmäisen kerran Lapuntieltä Pyhävuoren kohdalla näin Vindalan edessäni. Eipä vastannut maisema, Lappajärven selkineen ja Lakeaharjun vaaroineen, sitä stereotypiaa, joka minulla etelän miehenä oli pohjanmaan aakeesta laakeesta. Jos ei ollut maisema sitä mitä odotin, niin ei ollut kansakaan. Missä olivat rehvastelevat puukkojunkkarit, ahdasmieliset körtit tai nuhjuiset peräkammarin pojat.Kohtasin eloisan kansan, joka oli terveesti ylpeä järviseutulaisista juuristaan. Ylpeä varhaisesta sivistyksestään, aina Erkki Jyrkästä, seutukunnan ensimmäisestä kirjastosta, varhaisesta kansakoulusta, varhaiseen lukioon Mellereineen …
Lapsena aika tuntui loputtomalta. Aamusta iltaan oli ikuisuus, ja päivän aikana ehti tehdä vaikka mitä. Niinä öinä, kun valvoi sairaana tai painajaisten vuoksi, aika tuntui tahmealta ja kellon viisarit pysyivät lähes paikoillaan. Kesää ja joulua sai odottamalla odottaa.Huomasin hiljattain, että päädyn toistuvasti ajankäytöllisesti haastaviin tilanteisiin. Alle parikymppisenä suoritin kaksoistutkinnon ja sain esikoiseni, silti ehdin vielä odottaa seuraavaa viikonloppua ja lomaa, kesää ja valmistumista elämää. Aika juoksi verkalleen eteenpäin. Varsinaisesti aika alkoi kadota, kun jäin kotiin toisen lapsemme syntymän jälkeen. Päivät valuivat kuin sadepisarat ikkunaa pitkin, vieri vieressä, välillä päällekkäin, jälkiä jättämättä. Vuodet kuluivat, lapset oppivat kävelemään ja juoksivat leikkeihinsä, uusi …
Elävää Järviseutua digikuvina
