Rakkauden kiemuroita ja romurautaa

Evijärven Harrastajateatterin näytelmäksi oli tänä vuonna valikoitunut Mauri Tapion näytelmä Rakkautta ja romurautaa. Nimensä mukaisesti esityksestä löytyi niin romurautaa täynnä oleva koti kuin rakkauden kiemuroita. Molemmat miehet etsivät onneaan naisrintamalla, mutta yrittivät tukehduttaa toistensa yritykset löytää juuri se oikea.

Näytelmän keskeisinä hahmoina olivat Teemu Kauriksen esittämä isä ja hänen poikaansa esittävä Veli-Matti Päivärinta. Tarina keskittyi paljolti miesten väliseen dialogiin ja jännitteisiin. Molemmat miehet olivatkin lähes koko näytöksen ajan lavalla.
Yleensä ottaen koko näytelmän roolisuoritukset olivat onnistuneita. Hienoimpia hetkiä koettiin, kun Kauriksen ja Päivärinnan roolihahmot ottivat yhteen ja heittelivät toistensa päälle nasevaa dialogia. Miesten morsiusehdokkaat, Elisa Lehto ja Anne Jutila, toivat oman räväkän lisänsä lesken ja aikamiespojan elämään. Eivätkä ennustajaeukot, Terhi Saari, Anne Pesonen ja Ritva Kangas, jääneet toisiksi, vaan he toivat lavalle juuri tarvittavan mystisyyden.
Erityisesti esille pitää nostaa Päivärinta, jonka näyttelijätyöskentelyä oli erityisen mukava seurata. Parhaita kohtauksia olivat ne, kun aikapoikamies poltti päreensä isäänsä tai mökötti nurkassa. Koko kehonkieli, ilmeineen päivineen, oli hiottu viimeisen päälle.
Tarina itsessään jäi hieman vajavaiseksi. Teksti oli kyllä hyvää, mutta näytelmän tempo tuntui olevan hieman hitaanpuoleinen ja tapahtumat jäivät välillä polkemaan paikalleen. Alussa ei päästy oikein vauhtiin, mutta ensimmäisen jakson puolestavälistä väliajalle asti, meno oli huomattavasti parempaa. Toinen puolisko vilahti ohitse liian nopeasti ja se tuntui jopa hieman päälle liimatulta. Toki pitää muistaa kyseessä olleen ensi-ilta, joten parannusta, ainakin temmon osalta, on odotettavissa.
Rakkautta ja romurautaa -näytelmä oli roolisuorituksiltaan loistavaa tavaraa, mutta tarina jäi hieman pintaraapaisuksi. Lisäksi näytelmässä oli todella hyviä yksityiskohtia, kuten oikea-aikainen musiikki, lavastus sekä Saaren loistava elekieli ennustajana. Kokonaisuutena näytelmä oli näkemisen arvoinen ja sai aikaan muutamat hyvät naurut, mutta ei ehkä ihan yltänyt parhaimpiin kesänäytöksiin.

Jaa juttu: