Siirry sisältöön
Uutiset
PERINNERUOKA on ruokaa, jonka sisältöön, valmistamiseen, tarjoiluun ja syömiseen liittyvä tieto ja osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle. Joka maakunnallahan on omansa, ja eri pitäjissä omia muunnelmia näistä. Varmaan kotikylässä syötiin melko samanlaista ruokaa joka talossa vähän eri painotuksin, riippuen oliko kotona maataloutta ja kotieläimiä. Kotonani kasvatettiin kanoja, joten munia luonnollisesti oli paistettuna, keitettynä, oli munakokkelia ja munakasta, ja lisäksi niistä leivottiin ja tehtiin lättyjä. Omasta lapsuudesta on edelleen käytössä äidin tekemä perunaropsu. Tavallinen ropsutaikina ilman sokeria. Uunipellille levitettyyn taikinaan lisättiin raakoja perunaviipaleita ja voinokareita. Myös tavallista ropsua tulee joskus tehtyä. Kesäistä herkkua on edelleen uudet perunat, silli ja voinokare ruisleivän ...
KYLLÄPÄ se herätti muistoja. Talo, joka on ollut siinä minun muistini ajan. Suuri ja tukeva talo, lapsuuden kuva, naapurista, jossa tapahtui paljon salaperäisiä asioita lapsen silmin. Sota-aikana talo oli monen siirtolaisen majapaikka ennen kuin löysivät asunnon. Muutama perhe asui kauemmankin talossa. Talo oli toimipiste kun vähän aikuistuin. Nuorisoseurajärjestö toimi silloin kaikkialla edistäen monella tavalla nuorten toimintaa. Oli monenlaisia harrastuksia kyläkunnittain. Oli näytelmäkerhoja, naisvoimistelua, tanhuja, urheilulajeja, ym. Paini oli pitäjän ylpeys, silloin painivat Alasen veljekset ja Loukolan Eero MM- tasolla. Onhan se Lappajärvi aina ollutkin kuuluisa painijoistaan. Painia kuukausikokouksessa Kerran kuukaudessa kokoonnuttiin kuukausikokoukseen talolle. Siellä puitiin Nuorisoseuran asioita, sen jälkeen sai ...
