Kevät koittaa mehiläisillekin

Mehiläiset talvipallossa.
Mehiläistarhaaja Heikki Salmela kertoo juttusarjassaan, mitä kuuluu mehiläisyhdyskuntien elämään.

Kerron nyt nimenomaan tarhamehiläisistä eli niistä, jotka keräävät mettä ja tekevät siitä hunajaa. Mehiläinen sekoitetaan usein kimalaisiin, ampiaisiin ja jopa kukkakärpäsiin. Kimalaisilla ja ampiaisilla homma menee niin, että syksyn tullen työläiset eli ne, jotka keräävät pesään ruokaa ja rakennustarpeita kuolevat, ja vain muutama kuningatar jää talvehtimaan horroksessa jossakin mättään kolossa. Keväällä kuningattaret sitten rakentavat aluksi pienen pesän, jonne munivat ensimmäiset munat ja kasvattavat niistä työläisiä uuteen yhdyskuntaan. 

Mehiläiset sen sijaan keräävät talveksi evästä eli hunajaa, ja koko yhdyskunta talvehtii. Tarhamehiläiset tietysti tarhaajan rakentamissa pesissä ja luonnonvaraiset ontoissa puissa, maakoloissa ja vastaavissa paikoissa. Suomessa on kovia pakkasia talvella ja niinpä mehiläiset talvehtivat mahdollisimman lämpötaloudellisesti eli palloissa. Kun ulkokehällä tulee kylmä, mehiläiset hakeutuvat pallon sisäosiin ja niin se talvi kuluu kevättä odotellen. Ravintona mehiläisillä on hunajan tilalle annettua sokeriliuosta, joka on jopa parempaa talviravintoa kuin hunaja. Lisäksi pesiin on jätetty muutama kehä mehiläisten keräämää siitepölyä, jota toukat tarvitsevat välttämättä kehittyäkseen. 

MEHILÄISPESÄSSÄ alkaa tapahtua jo helmi-maaliskuussa, kun kuningatar aloittaa muninnan. Syksyllä pesiin jäävät talvehtimaan niin sanotut talvimehiläiset, jotka elävät useita kuukausia, mutta jotka kevään mittaan korvautuvat uusilla, kuningattaren munista kehittyneillä mehiläisillä. Kuningatarhan elää jopa useita vuosia. 

Keväällä yhdyskunnan kehitys riippuu ruokavaroista, eli jos siitepölyä ei ole toukkien ravinnoksi, niin pesän mehiläismäärä jää pieneksi, ja pesä ei kesällä pysty keräämään paljon hunajaa. Sokeriliemen loppuessa mehiläiset syövät toukat, ja jos luonnosta ei saa vielä mettä, niin koko yhdyskunta kuolee nälkään. 

Talvella mehiläiset eivät tietenkään pysty lentämään pesän ulkopuolella ja niinpä niiden suoli täyttyy hiljalleen, ja heti kun ulkona lämpötila aurinkoisena tyynenä päivänä nousee 5 10 asteeseen, ne lähtevät puhdistuslennolle eli käyvät ulkona ruiskauttamassa suolensa lennossa tyhjäksi. Silloin pesien ympärillä käy melkoinen kuhina ja hanki värjäytyy hetkessä pilkulliseksi. Siinä vaiheessa ei pidä mennä lähellekään pesiä, sillä mehiläiset mielellään istuvat tummalle pinnalle eli vaatteisiin ja ruikkivat hetkessä talvitakin pesukuntoon. 

MEHILÄISYHDYSKUNTA on hyvin riippuvainen sääolosuhteista ja varsinkin keväällä on kriittistä, milloin luonnosta alkaa saada mettä ja siitepölyä. Rikkakasvina pidetty paju on mehiläisille keväällä ehkä tärkein kasvi, sillä siitä ne saavat sekä mettä, että siitepölyä. Pajuhan alkaa kukkia varhain keväällä, ja jos silloin on hyvät lentokelit, pääsevät yhdyskunnat hyvin kehityksen alkuun eli ruokaa riittää niin mehiläisille kuin toukillekin.  

Keväällä monet tarhaajat tarkkailevatkin pesien ruokatilannetta ja tarvittaessa antavat lisäruokaa. Itselläni on kerran tarhan paras pesä kuollut nälkään ja onhan harmitus silloin suuri. Nyt sitten vain toivotaan lämmintä ja aurinkoista kevättä, että mehiläiset pääsevät hakemaan pajunkukista mettä ja siitepölyä. 

Heikki Salmela 

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.