Pieru seinässä

Marjut Mässbacka nauttii pilvien katselusta.
Marjut Mässbacka nauttii pilvien katselusta.

Kun olin pieni, löysin eteisen seinästä ruskean läikän. Se oli korkealla, ei siis kengästä irronnutta likaa. Pitkään tuumailtuani, pienen ihmisen logiikalla, päätin että läikkä seinässä oli pieru. Sellainen, joka oli iloisesti leijaillut saippuakuplan lailla  toiletin ovesta vapauteen, pyörinyt hetken naulakon tuntumassa ja poksahtanut rikki eteisen seinään jättäen jälkeensä munuaisenmuotoisen muiston – ja vaimean rikinkatkun.

Kyllä, olen juuri se tyyppi joka näkee eläin -tai ihmishahmoja niin paperille imeytyneessä rasvaläiskässä, naavaisessa puunrungossa kuin kahvin maitovaahdossa. Puunsyitä vessan ovessa tulee tuijoteltua, sattuneesta syystä, useampi kerta päivässä. Olen löytänyt ainakin vuohen, juoksevan koiran, laaman ja naisen sateenvarjon kanssa.

Ihmisen taipumus nähdä epämääräisissä läiskissä tuttuja muotoja on yleisinhimillistä ja samalla keino ymmärtää ja tulkita ympäristöään. Rorschachin musteläiskätestin kehitti 1900-luvun alkupuolella sveitsiläinen psykiatri suosittuun seurapeliin perustuen: paperiarkin keskelle tiputettiin mustetta ja se taitettiin kahtia, jolloin siihen syntyi symmetrinen kuvio. Se mitä ihminen kuviossa näkee  antaa kuulemma viitteitä yksilön persoonallisuuden piirteistä, ajatusmalleista ja reagointittavoista.

Poutapilviä kesäisellä taivaalla ihmetellessäni aika pian hahmotan lohikäärmeen, joka juuri hyökkää pilvilinnaan, jonka takaa paikalle lipuu isokenkäinen jättiläinen. Joku voisi pitää moista joutavanpäiväistä taivaan tuijottelua hirveänä ajan tuhlauksena, mutta olen antanut kertoa itselleni, että todellisen luovuuden kukkiminen vaatii jonkinasteista toimettomuutta ja jopa täydellistä tylsyyttä. 

Poutapilvibongailua on kiva leikkiä myös isommalla porukalla. Siinä yhdessä kummastellessa, miten ihmeessä sinä voit tuossa kissan hahmossa nähdä muka kilpikonnan ja sitä seuraavassa selostusten ja perustelujen sarjassa ja oivallusten ilossa  – juuri siinä kiteytyy yhteiselomme diplomatian ydin. Me näemme kaikki maailman vähän eri vinkkelistä. Kunpa muistaisimme edes silloin tällöin kysyä, mitä se toinen tässä elämän musteläiskätestissä oikein näkee.

Terkuin: Marjut Mässbacka

Luitko jo tämän?

Muita kesäbloggauksia

Muita kesäasukas bloggauksia

Jaa tämä kesäbloggaus:

Facebook
X (Twitter)
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Tulevia tapahtumia

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.