Siirry sisältöön
ITSENÄISYYSPÄIVÄ herättää monissa kiitollisuuden, myötätunnon ja surun tunteita. Kiitollisuutta siitä, että Suomessa lapset saavat taittaa koulumatkan turvallisesti. Myötätuntoa ja surua heitä kohtaan, keille se ei tällä hetkellä ole mahdollista. Itsenäisyyttä ei voi pitää itsestään selvyytenä. Vimpeliläinen Vieno Seppä, 92, muistaa vieläkin, millaisena sodan pelko näyttäytyi lapsen silmin. Hänen lapsuuden kotinsa sijaitsi Suojärvellä, Vekaruksen kylässä. Siellä hän sai elää onnellisen lapsuuden, kunnes tuli sota, joka muutti kaiken. Päällimmäisenä muistissa on vieläkin itkevät aikuiset ja heidän pohjaton surunsa. –Muistan, kun koulussa opettaja neuvoi kuinka toimia, jos sotakoneen ääni kuului. Meidän tuli mennä maahan makaamaan, jotta meitä ei nähtäisi. Se oli pelottavaa, Seppä …
AKTIIVINEN elämäntapa pitää mielen virkeänä. Tätä mieltä ovat lappajärveläiset Elsa Rajala, 82, sekä Toivo Rajala, 85. Heitä katsellessa ei epäile yhtään, etteikö se olisi totta. –Kun aamulla istahdan keittiön pöydän äärelle, otan ensimmäisenä kalenterin esille ja tarkistan päivän menot. Päivissä on mukavasti puuhaa, kun on menoja ja käy kaksi kertaa viikossa jumpassa ja kerran viikossa vesijumpalla. Toki on meillä vapaa-aikaakin, vakuuttaa Elsa. Ajatuksen tasolla on lähes mahdotonta pysytellä mukana siinä, mitä kaikkea tämä pariskunta on ehtinyt ideoida ja toteuttaa. Heille vapaaehtoistyö on elämäntapa. Periaatteena on myös, että kun muut kylällä jotain järjestävät, siihen osallistutaan. –Kerran huomasin lehdessä ilmoituksen bingosta. Toivon …
Elävää Järviseutua digikuvina
