Rakkaudesta kyläkouluun: ”Tarvitaan vain sydän, innostus ja kova tahto”

MEITÄ opettajia on hyvin monia erilaisia persoonia ja jokaisella on omat hyväksi havaitut opetusmenetelmänsä, mutta yksi on tärkeä asia ja se tulee opettajalla olla: lämmin sydän lapsia kohtaan, empaattisuus ja oikeudenmukaisuus. Luokassa tulee olla oppimista edistävä turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri, pohtii 2005 eläköitynyt pitkän linjan opettaja Marja Vilkama. Hän katsoo koulumaailmaa ja oppimista kyläkoulun opettajan näkökulmasta, huolestuneena. –En ymmärrä tätä kännyköiden käyttöä luokassa. Ilman muutahan se on häiritsevä tekijä. Toiseksi, nykyään pyritään rakentamaan yhä suurempia koulukeskuksia ja pienet ja keskikokoisetkin koulut ovat uhanalaisia. Tämä ei ole hyvä suunta. Maaseutu autioituu entisestään myös koulujen häviämisen myötä. Päättäjät eivät ymmärrä, että monet lapsiperheet arvostavat nimenomaan näitä kyläkouluja ja haluavat muuttaa sinne, missä niitä vielä on. Hän julkaisi hiljattain Rakkaudesta kouluun – Pienen kyläkoulun eloonjäämistaistelu -teoksen. –Kirja voisi antaa vertaistukea niille pikkukouluille, jotka vielä kamppailevat lakkautusuhan alla. Minulla on tässä kirjassa myös useita ideoita koulun pelastamiseksi. Rakkaudesta kouluun kertoo yhden opettajan, suurperheen äidin kamppailusta omien visioidensa eteen. –Visiot eivät ole mahdottomia. Tarvitaan vain sydän, innostus ja kova tahto. Kirja keskittyy Vilkaman vuosiin Alajärvellä, kun hän toimi Koivumäen koulun opettajana vuosina 1988–2002. Alajärven vuosinaan hän käytti nimeä Marja Latvala ja myöhemmin myös Vilkama-Latvala. Unelma kyläkoulun opettajuudesta toteutui, kun Koivumäen koulun johtokunnan puheenjohtaja kutsui Latvalan perheen Koivumäelle: suurperheen lapset pelastaisivat koulun lakkautukselta. Lopettamisen raja oli tuolloin 12 oppilasta. Koulun toiminta jatkui vielä 14 vuoden ajan. Vilkaman ideat ja ajatukset koulun pelastamiseksi sekä kylän kehittämiseksi saivat kyläläisiltä myös vastusta, mutta esimerkiksi esikoulun saaminen koulun yhteyteen ja myöhemmin yhteistyö Uusikylän koulun kanssa olivat innovaatioita, jotka huomioitiin myös Alajärven ulkopuolella. Hän piti tärkeänä myös nostaa esille kylän osaamista ja yhteishenkeä. –Kirjan kirjoittamisen yksi tarkoitus on kertoa jälkisukupolvilleni, millaista oli koulumaailma muutamia vuosikymmeniä sitten. Kirjassani on paljon asioita, joita ei enää nykypäivänä kohtaa, joten se voi kiinnostaa monia muitakin, nuoria ja vanhoja yhtä lailla. Vilkama kirjoittaa koulun arjesta lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Teoksen alussa hän kertoo lapsuudestaan tykistöupseerin perheessä ja nuoruuden tapahtumista, jotka osoittavat samaa päättäväisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä kuin vuodet Koivumäellä. KIRJOITTAMINEN on ollut Vilkamalle aina tärkeää. Lastensa ollessa pieniä hän kirjoitti Ilkkaan pakinoita suurperheen arjesta ja myöhemmin kouluasioista. Niitä on koottu kirjasiin Äidin ikkuna 1 ja Äidin ikkuna 2. –Lahteen muutin 2011 joulukuussa ja täällä olen julkaissut runokirjan (2017) Kaikki tämä rakkaus. Se kertoo kahden seniorin rakkaudesta, rakkaudesta lapsiin, luontoon ja elämään.
MEITÄ opettajia on hyvin monia erilaisia persoonia ja jokaisella on omat hyväksi havaitut opetusmenetelmänsä, mutta yksi on tärkeä asia ja se tulee opettajalla olla: lämmin sydän lapsia kohtaan, empaattisuus ja oikeudenmukaisuus. Luokassa tulee olla oppimista edistävä turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri, pohtii 2005 eläköitynyt pitkän linjan opettaja Marja Vilkama. Hän katsoo koulumaailmaa ja oppimista kyläkoulun opettajan näkökulmasta, huolestuneena. –En ymmärrä tätä kännyköiden käyttöä luokassa. Ilman muutahan se on häiritsevä tekijä. Toiseksi, nykyään pyritään rakentamaan yhä suurempia koulukeskuksia ja pienet ja keskikokoisetkin koulut ovat uhanalaisia. Tämä ei ole hyvä suunta. Maaseutu autioituu entisestään myös koulujen häviämisen myötä. Päättäjät eivät ymmärrä, että monet lapsiperheet arvostavat nimenomaan näitä kyläkouluja ja haluavat muuttaa sinne, missä niitä vielä on. Hän julkaisi hiljattain Rakkaudesta kouluun – Pienen kyläkoulun eloonjäämistaistelu -teoksen. –Kirja voisi antaa vertaistukea niille pikkukouluille, jotka vielä kamppailevat lakkautusuhan alla. Minulla on tässä kirjassa myös useita ideoita koulun pelastamiseksi. Rakkaudesta kouluun kertoo yhden opettajan, suurperheen äidin kamppailusta omien visioidensa eteen. –Visiot eivät ole mahdottomia. Tarvitaan vain sydän, innostus ja kova tahto. Kirja keskittyy Vilkaman vuosiin Alajärvellä, kun hän toimi Koivumäen koulun opettajana vuosina 1988–2002. Alajärven vuosinaan hän käytti nimeä Marja Latvala ja myöhemmin myös Vilkama-Latvala. Unelma kyläkoulun opettajuudesta toteutui, kun Koivumäen koulun johtokunnan puheenjohtaja kutsui Latvalan perheen Koivumäelle: suurperheen lapset pelastaisivat koulun lakkautukselta. Lopettamisen raja oli tuolloin 12 oppilasta. Koulun toiminta jatkui vielä 14 vuoden ajan. Vilkaman ideat ja ajatukset koulun pelastamiseksi sekä kylän kehittämiseksi saivat kyläläisiltä myös vastusta, mutta esimerkiksi esikoulun saaminen koulun yhteyteen ja myöhemmin yhteistyö Uusikylän koulun kanssa olivat innovaatioita, jotka huomioitiin myös Alajärven ulkopuolella. Hän piti tärkeänä myös nostaa esille kylän osaamista ja yhteishenkeä. –Kirjan kirjoittamisen yksi tarkoitus on kertoa jälkisukupolvilleni, millaista oli koulumaailma muutamia vuosikymmeniä sitten. Kirjassani on paljon asioita, joita ei enää nykypäivänä kohtaa, joten se voi kiinnostaa monia muitakin, nuoria ja vanhoja yhtä lailla. Vilkama kirjoittaa koulun arjesta lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Teoksen alussa hän kertoo lapsuudestaan tykistöupseerin perheessä ja nuoruuden tapahtumista, jotka osoittavat samaa päättäväisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä kuin vuodet Koivumäellä. KIRJOITTAMINEN on ollut Vilkamalle aina tärkeää. Lastensa ollessa pieniä hän kirjoitti Ilkkaan pakinoita suurperheen arjesta ja myöhemmin kouluasioista. Niitä on koottu kirjasiin Äidin ikkuna 1 ja Äidin ikkuna 2. –Lahteen muutin 2011 joulukuussa ja täällä olen julkaissut runokirjan (2017) Kaikki tämä rakkaus. Se kertoo kahden seniorin rakkaudesta, rakkaudesta lapsiin, luontoon ja elämään.
MEITÄ opettajia on hyvin monia erilaisia persoonia ja jokaisella on omat hyväksi havaitut opetusmenetelmänsä, mutta yksi on tärkeä asia ja se tulee opettajalla olla: lämmin sydän lapsia kohtaan, empaattisuus ja oikeudenmukaisuus. Luokassa tulee olla oppimista edistävä turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri, pohtii 2005 eläköitynyt pitkän linjan opettaja Marja Vilkama. Hän katsoo koulumaailmaa ja oppimista kyläkoulun opettajan näkökulmasta, huolestuneena. –En ymmärrä tätä kännyköiden käyttöä luokassa. Ilman muutahan se on häiritsevä tekijä. Toiseksi, nykyään pyritään rakentamaan yhä suurempia koulukeskuksia ja pienet ja keskikokoisetkin koulut ovat uhanalaisia. Tämä ei ole hyvä suunta. Maaseutu autioituu entisestään myös koulujen häviämisen myötä. Päättäjät eivät ymmärrä, että monet lapsiperheet arvostavat nimenomaan näitä kyläkouluja ja haluavat muuttaa sinne, missä niitä vielä on. Hän julkaisi hiljattain Rakkaudesta kouluun – Pienen kyläkoulun eloonjäämistaistelu -teoksen. –Kirja voisi antaa vertaistukea niille pikkukouluille, jotka vielä kamppailevat lakkautusuhan alla. Minulla on tässä kirjassa myös useita ideoita koulun pelastamiseksi. Rakkaudesta kouluun kertoo yhden opettajan, suurperheen äidin kamppailusta omien visioidensa eteen. –Visiot eivät ole mahdottomia. Tarvitaan vain sydän, innostus ja kova tahto. Kirja keskittyy Vilkaman vuosiin Alajärvellä, kun hän toimi Koivumäen koulun opettajana vuosina 1988–2002. Alajärven vuosinaan hän käytti nimeä Marja Latvala ja myöhemmin myös Vilkama-Latvala. Unelma kyläkoulun opettajuudesta toteutui, kun Koivumäen koulun johtokunnan puheenjohtaja kutsui Latvalan perheen Koivumäelle: suurperheen lapset pelastaisivat koulun lakkautukselta. Lopettamisen raja oli tuolloin 12 oppilasta. Koulun toiminta jatkui vielä 14 vuoden ajan. Vilkaman ideat ja ajatukset koulun pelastamiseksi sekä kylän kehittämiseksi saivat kyläläisiltä myös vastusta, mutta esimerkiksi esikoulun saaminen koulun yhteyteen ja myöhemmin yhteistyö Uusikylän koulun kanssa olivat innovaatioita, jotka huomioitiin myös Alajärven ulkopuolella. Hän piti tärkeänä myös nostaa esille kylän osaamista ja yhteishenkeä. –Kirjan kirjoittamisen yksi tarkoitus on kertoa jälkisukupolvilleni, millaista oli koulumaailma muutamia vuosikymmeniä sitten. Kirjassani on paljon asioita, joita ei enää nykypäivänä kohtaa, joten se voi kiinnostaa monia muitakin, nuoria ja vanhoja yhtä lailla. Vilkama kirjoittaa koulun arjesta lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Teoksen alussa hän kertoo lapsuudestaan tykistöupseerin perheessä ja nuoruuden tapahtumista, jotka osoittavat samaa päättäväisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä kuin vuodet Koivumäellä. KIRJOITTAMINEN on ollut Vilkamalle aina tärkeää. Lastensa ollessa pieniä hän kirjoitti Ilkkaan pakinoita suurperheen arjesta ja myöhemmin kouluasioista. Niitä on koottu kirjasiin Äidin ikkuna 1 ja Äidin ikkuna 2. –Lahteen muutin 2011 joulukuussa ja täällä olen julkaissut runokirjan (2017) Kaikki tämä rakkaus. Se kertoo kahden seniorin rakkaudesta, rakkaudesta lapsiin, luontoon ja elämään.
MEITÄ opettajia on hyvin monia erilaisia persoonia ja jokaisella on omat hyväksi havaitut opetusmenetelmänsä, mutta yksi on tärkeä asia ja se tulee opettajalla olla: lämmin sydän lapsia kohtaan, empaattisuus ja oikeudenmukaisuus. Luokassa tulee olla oppimista edistävä turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri, pohtii 2005 eläköitynyt pitkän linjan opettaja Marja Vilkama. Hän katsoo koulumaailmaa ja oppimista kyläkoulun opettajan näkökulmasta, huolestuneena. –En ymmärrä tätä kännyköiden käyttöä luokassa. Ilman muutahan se on häiritsevä tekijä. Toiseksi, nykyään pyritään rakentamaan yhä suurempia koulukeskuksia ja pienet ja keskikokoisetkin koulut ovat uhanalaisia. Tämä ei ole hyvä suunta. Maaseutu autioituu entisestään myös koulujen häviämisen myötä. Päättäjät eivät ymmärrä, että monet lapsiperheet arvostavat nimenomaan näitä kyläkouluja ja haluavat muuttaa sinne, missä niitä vielä on. Hän julkaisi hiljattain Rakkaudesta kouluun – Pienen kyläkoulun eloonjäämistaistelu -teoksen. –Kirja voisi antaa vertaistukea niille pikkukouluille, jotka vielä kamppailevat lakkautusuhan alla. Minulla on tässä kirjassa myös useita ideoita koulun pelastamiseksi. Rakkaudesta kouluun kertoo yhden opettajan, suurperheen äidin kamppailusta omien visioidensa eteen. –Visiot eivät ole mahdottomia. Tarvitaan vain sydän, innostus ja kova tahto. Kirja keskittyy Vilkaman vuosiin Alajärvellä, kun hän toimi Koivumäen koulun opettajana vuosina 1988–2002. Alajärven vuosinaan hän käytti nimeä Marja Latvala ja myöhemmin myös Vilkama-Latvala. Unelma kyläkoulun opettajuudesta toteutui, kun Koivumäen koulun johtokunnan puheenjohtaja kutsui Latvalan perheen Koivumäelle: suurperheen lapset pelastaisivat koulun lakkautukselta. Lopettamisen raja oli tuolloin 12 oppilasta. Koulun toiminta jatkui vielä 14 vuoden ajan. Vilkaman ideat ja ajatukset koulun pelastamiseksi sekä kylän kehittämiseksi saivat kyläläisiltä myös vastusta, mutta esimerkiksi esikoulun saaminen koulun yhteyteen ja myöhemmin yhteistyö Uusikylän koulun kanssa olivat innovaatioita, jotka huomioitiin myös Alajärven ulkopuolella. Hän piti tärkeänä myös nostaa esille kylän osaamista ja yhteishenkeä. –Kirjan kirjoittamisen yksi tarkoitus on kertoa jälkisukupolvilleni, millaista oli koulumaailma muutamia vuosikymmeniä sitten. Kirjassani on paljon asioita, joita ei enää nykypäivänä kohtaa, joten se voi kiinnostaa monia muitakin, nuoria ja vanhoja yhtä lailla. Vilkama kirjoittaa koulun arjesta lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Teoksen alussa hän kertoo lapsuudestaan tykistöupseerin perheessä ja nuoruuden tapahtumista, jotka osoittavat samaa päättäväisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä kuin vuodet Koivumäellä. KIRJOITTAMINEN on ollut Vilkamalle aina tärkeää. Lastensa ollessa pieniä hän kirjoitti Ilkkaan pakinoita suurperheen arjesta ja myöhemmin kouluasioista. Niitä on koottu kirjasiin Äidin ikkuna 1 ja Äidin ikkuna 2. –Lahteen muutin 2011 joulukuussa ja täällä olen julkaissut runokirjan (2017) Kaikki tämä rakkaus. Se kertoo kahden seniorin rakkaudesta, rakkaudesta lapsiin, luontoon ja elämään.

MEITÄ opettajia on hyvin monia erilaisia persoonia ja jokaisella on omat hyväksi havaitut opetusmenetelmänsä, mutta yksi on tärkeä asia ja se tulee opettajalla olla: lämmin sydän lapsia kohtaan, empaattisuus ja oikeudenmukaisuus. Luokassa tulee olla oppimista edistävä turvallinen ja rauhallinen ilmapiiri, pohtii 2005 eläköitynyt pitkän linjan opettaja Marja Vilkama.

Hän katsoo koulumaailmaa ja oppimista kyläkoulun opettajan näkökulmasta, huolestuneena.

–En ymmärrä tätä kännyköiden käyttöä luokassa. Ilman muutahan se on häiritsevä tekijä. Toiseksi, nykyään pyritään rakentamaan yhä suurempia koulukeskuksia ja pienet ja keskikokoisetkin koulut ovat uhanalaisia. Tämä ei ole hyvä suunta. Maaseutu autioituu entisestään myös koulujen häviämisen myötä. Päättäjät eivät ymmärrä, että monet lapsiperheet arvostavat nimenomaan näitä kyläkouluja ja haluavat muuttaa sinne, missä niitä vielä on.

Hän julkaisi hiljattain Rakkaudesta kouluun – Pienen kyläkoulun eloonjäämistaistelu -teoksen.

Kirja voisi antaa vertaistukea niille pikkukouluille, jotka vielä kamppailevat lakkautusuhan alla. Minulla on tässä kirjassa myös useita ideoita koulun pelastamiseksi.

Rakkaudesta kouluun kertoo yhden opettajan, suurperheen äidin kamppailusta omien visioidensa eteen.

–Visiot eivät ole mahdottomia. Tarvitaan vain sydän, innostus ja kova tahto.

14 vuotta Koivumäen koulun opettajana

Kirja keskittyy Vilkaman vuosiin Alajärvellä, kun hän toimi Koivumäen koulun opettajana vuosina 1988–2002. Alajärven vuosinaan hän käytti nimeä Marja Latvala ja myöhemmin myös Vilkama-Latvala.

Unelma kyläkoulun opettajuudesta toteutui, kun Koivumäen koulun johtokunnan puheenjohtaja kutsui Latvalan perheen Koivumäelle: suurperheen lapset pelastaisivat koulun lakkautukselta. Lopettamisen raja oli tuolloin 12 oppilasta. Koulun toiminta jatkui vielä 14 vuoden ajan.

Vilkaman ideat ja ajatukset koulun pelastamiseksi sekä kylän kehittämiseksi saivat kyläläisiltä myös vastusta, mutta esimerkiksi esikoulun saaminen koulun yhteyteen ja myöhemmin yhteistyö Uusikylän koulun kanssa olivat innovaatioita, jotka huomioitiin myös Alajärven ulkopuolella. Hän piti tärkeänä myös nostaa esille kylän osaamista ja yhteishenkeä.

–Kirjan kirjoittamisen yksi tarkoitus on kertoa jälkisukupolvilleni, millaista oli koulumaailma muutamia vuosikymmeniä sitten. Kirjassani on paljon asioita, joita ei enää nykypäivänä kohtaa, joten se voi kiinnostaa monia muitakin, nuoria ja vanhoja yhtä lailla.

Vilkama kirjoittaa koulun arjesta lämmöllä ja pilke silmäkulmassa. Teoksen alussa hän kertoo lapsuudestaan tykistöupseerin perheessä ja nuoruuden tapahtumista, jotka osoittavat samaa päättäväisyyttä ja ratkaisukeskeisyyttä kuin vuodet Koivumäellä.

Runoja, pakinoita ja muisteluksia

KIRJOITTAMINEN on ollut Vilkamalle aina tärkeää. Lastensa ollessa pieniä hän kirjoitti Ilkkaan pakinoita suurperheen arjesta ja myöhemmin kouluasioista. Niitä on koottu kirjasiin Äidin ikkuna 1 ja Äidin ikkuna 2.

–Lahteen muutin 2011 joulukuussa ja täällä olen julkaissut runokirjan (2017) Kaikki tämä rakkaus. Se kertoo kahden seniorin rakkaudesta, rakkaudesta lapsiin, luontoon ja elämään.

Joko luit nämä jutut?

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.