Muistojen mutti  

Mutti.
Muttia valmistetaan nykyisin vähemmän, mutta Seija Anthesille se on arjen ylellisyyttä, joka vie ajatukset suoraan lapsuuteen.
Mutti.
Muttia valmistetaan nykyisin vähemmän, mutta Seija Anthesille se on arjen ylellisyyttä, joka vie ajatukset suoraan lapsuuteen.

MUTTI on vanha suomalainen perinneruoka, jonka juuret tiedetään ulottuvan vähintäänkin 1700-luvulle saakka. Tämä yksinkertainen ruoka on ollut erityisen suosittu maaseudulla, jossa se on toimittanut myös niin sanotun ”hätäruoan” virkaa. Kovina aikoina mutti tarjosi ravitsevan aterian yksinkertaisista aineista, mutta vakiinnutti asemansa myöhemmin niin sanottuna arkisena herkkuna. 

Mutin valmistus on vuosisatojen saatossa vähentynyt, mutta yhä löytyy heitä, joille mutti on ripaus ylellisyyttä. Vimpelistä kotoisin olevan Seija Anthesin mutti vie muistoissa aina suoraa kyytiä lapsuuteen, nyt jo edesmenneen äidin keittiöön. 

–Äitini Anja Niemi oli kova tekemään muttia. Se on ollut minulle herkkuruokaa aina lapsuudesta asti. Pyysin äitiä tekemään muttia usein, ja äitihän teki. Kun en pienenä muistanut mutin nimeä, pyysin tekemään ”sitä, mikä keitetään kauhan väärällä päällä”. Muistan, miten äitiä nauratti! Muttiahan paineltiin puukauhan varrella. Nykyisin, kun yleensä kaikki kauhat ovat muovia, on lähinnä vastaava työkalu mutin tekoon ehkä sellainen puinen pulikka, jolla tehdään riisipiirakoita, kertoo Seija. 

–Syksyisin muttia tehtiin oman pellon ohrasta myllytetyistä jauhoista. Se oli ihan parasta.  

Muttia hän sanoo tekevänsä edelleen, mutta harvakseltaan. Amerikkalainen puoliso Craig on hänkin päässyt makujen matkalle suomalaisten perinneruokien ääreen. 

–Muttiin ja mustaan makkaraan hän suhtautui alkuun epäilevästi. Mustalla makkaralla hän nykyisin kyllä herkuttelee, mutta mutilla ei niinkään, nauraa Seija. 

ENTÄS sitten se maku. Minkälainen makuelämys mutti oikein on? 

–Voisi sanoa niin, että kuka tykkää ohrarieskasta, tykkää mutista. Parastahan se on seuraavana päivänä voissa pannulla paistettuna. Sanoisin, että kyllä sen tekemistä kannattaa kokeilla, siihen ei kauaa mene. Vähän siihen käsivoimia tarvitsee, mutta vaikeaa se ei ole. Minun mielestäni ohrasta tulee parasta muttia. Jotkut tekevät sitä myös rukiista, mutta se ei mielestäni ole yhtä hyvää, sanoo Seija. 

Seijan mutti 

9 dl vettä 

1 kg ohrajauhoja 

1–1,5 tl suolaa 

125 g voita 

Jos teet täysjyväohrajauhoista, niin laita vettä vain 8 dl kiloa kohti. 

Kiehuta vesi vähintään neljän litran kattilassa, sulata veteen voi ja lisää suola. Kaada kerralla kaikki jauhot keoksi kiehuvan veden päälle, älä sekoita. Laske hieman lieden lämpötilaa ja odota kunnes vesi alkaa kuplimaan jauhojen läpi. 

Ota puukauha käteen varsipuoli alaspäin ja aloita jyystämään kauhan varrella jauhomassaa pitkin vedoin murumaiseksi. Vältä varsinaista sekoittamista, kunnes kaikki jauho on kosteaa ja muuttunut tasaisen murumaiseksi. Jos muttiin jää suuria kokkareita jauhoja, voit rikkoa niitä varovaisesti vatkaimella. Liiallinen vatkaaminen rikkoo murut jauhomaiseksi. 

Peitä kattila kannella ja anna hautua matalalla lämmöllä noin puoli tuntia–tunti, ja mutti on sitten valmis syötäväksi. Lisää lautaselle mutin sekaan voita (ja vähän sokeria) ja nauti! Kylmä maito sopii erittäin hyvin juomaksi. 

Tämä annos on aika suuri, joten loput kannattaa paistaa paistinpannulla voin kera seuraavina päivinä, jolloin maku vielä paranee. Mutti säilyy huoneenlämmössä muutaman päivän, kun jätät kattilan kannen raolleen, jotta kosteutta pääsee haihtumaan. 

Mainos
Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.