MUUTAMA viikko sitten eräänä päivänä lähdin kävelylenkille. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta, mutta minun mieleni oli murheellinen, koska muutama päivä aikaisemmin olin saanut viestin veljeni kuolemasta. Pehmeällä tiellä kulkiessani lenkkitossut upposivat maahan. Tien vieren ruohonkorret olivat kulottuneen ruskeat, vailla elämää. Puut olivat vielä paljaina, eikä edes silmuja voinut havaita. Jotain kuitenkin ilmassa oli. Se oli heräävän luonnon tuoksu. Uuden elämän puhkeamisen tuoksu.
Suuntasin kulkuni kohti jokea ja koskea, tiesin sen oleva täynnä kuohuavaa vettä. Mykistyneenä ihailin voimakasta virtaa. Vesi virtasi kivien ylitse mahtavin pärskein. Näytti siltä kuin se olisi täynnä elämän riemua. Sillä oli kiire katsomaan, joko järvi alkaisi sulamaan. Jään kahleet eivät voineet enää virran kulkua estää. Se ryöppysi talven kahleista vapaana.
Aistini valpastuivat. Kevään ääniä kuului kaikkialta. Mikä viserrys, mikä laulu. Pienet linnut olivat vallanneet rannan puut. Erilaiset muuttolinnut olivat palanneet takaisin Suomeen. Taivaalla lensi hanhien aura. Pellolta kuului kurkien huuto. Mieleni täytti hämmästys ja samalla syvä lepo. Huomasin, että sisälläni oleva murheen pato alkoi murtumaan. Vedin sieraimiini kevään raikasta tuulta. Levollisuus ja rauha täyttivät mieleni. Kyllä Jumalan luonto on ihmeellinen. Kunpa voisimmekin pysähtyä kiireiltämme Luojan ihmeiden edessä ja antaa sen hoitaa sisäistä ihmistämme. Huomasin hyräileväni laulua: ”Oi katsohan lintua oksalla puun, se laulaa niin kauniisti aina. Se korkeimman kiitokseen aukaisee suun. Sen mieltä ei huolet ne paina. Se laulaen Luojaansa kiittää.”
PSALMIN KIRJOITTAJA sanoo Jumalalle: ”Sinä pidät maasta huolen, kastelet sen runsaasti, sinä teet sen ylen rikkaaksi. Jumalan virta on vettä täynnä. Sinä valmistat heidän viljansa, sillä niin sinä valmistat maan. Sinä kastelet sen vaot, sinä muhennat sen multapaakut, sadekuuroilla sinä sen pehmität ja siunaat sen laihon (Ps 65:10,11).
Käännyn palaamaan takaisin kotiin. Olen etuoikeutetussa asemassa. Saan asua maassa, joka on turvallinen. Meillä täällä on vapaus elää omaa elämäämme. On ruokaa syötäväksi ja puhdasta vettä juotavaksi. Perusasiat ovat kunnossa. Aurinko lämmittää ihanasti poskia ja kiitollisuus täyttää mielen.
Moni ihminen on tänä aikana ahdistunut ja murheissaan. Tulevaisuus pelottaa. Maailmalta kuuluu ikäviä uutisia sodista ja katastrofeista. Tiedätkö, että Jumala kyllä hallitsee kaikkea. Kysyt ehkä nyt: ”Jos Hän hallitsee, niin miksi Hän ei sitten puutu asioihin ja lopeta sodat ja kärsimykset?” Hän ei voi tehdä sitä, koska ihmiskunta on hyljännyt Hänet. Hyljännyt Raamatun sanassa annetut elämän ohjeet ja valinneet johtajakseen sen, joka on tullut “varastamaan, tappamaan ja tuhoamaan.” Vain missä valta annetaan takaisin Jumalalle ja sanotaan ”tapahtukoon sinun tahtosi”, siellä hän voi auttaa. Tänäänkin Jeesus kutsuu ja tarjoaa vapautusta: ”Tulkaa minun tyköni, kaikki työtä tekeväiset ja raskautetut, niin minä annan teille levon” (Matt: 11.28). Kutsu on yhä voimassa.
Leena Kataja
