SAIN kutsun tutustumaan Koivukankaan taloon Evijärven Inan kylässä. Talo on tunnettu 1800-luvun puolivälistä tällä nimellä ja sitä ennen Söderenan tilan osana. Nykyiselle paikalleen talo siirrettiin 1834. Olohuoneen katon kupera muoto puhuu sen puolesta, että talo voisi olla alun perin savupirtti. Sillä arvioidaan olevan ikää ainakin pari sataa vuotta, ja rakennusaika voisi olla jopa 1700-luvun puolella.
Kutsu tuli talon nykyiseltä isännältä Olavi Koivukankaalta, joka on talon viidestoista isäntä. Isännät tunnetaan vuodesta 1546 lähtien, jolloin tiedot kirjattiin Kustaa Vaasan maakirjoihin.
Olavi Koivukangas osti talon perikunnalta vuonna 2006, jonka jälkeen sitä on kunnostettu vuosien ajan. Ensin korjattiin katto, ja sen jälkeen on käyty läpi kaikki huoneet pyrkien palauttamaan talo sen 1800-luvun asuun.
Heti korjausprosessin alussa Koivukangas otti yhteyttä arkkitehtitoimistoon saadakseen asiantuntijan näkökulman ja neuvot sekä palkkasi ammattitaitoiset korjaajat. Hän sanookin, että osaavat tekijät ovat arvokas apu vanhaa taloa kunnostettaessa.
ISO TUPA on juhlallinen avara tila. Valkoiseksi maalattu katto kohoaa kuperana huoneen yllä ja myös jykevät näkyvissä olevat kattohirret on maalattu valkoisiksi. Huoneessa yhdistyvät kauniilla tavalla vanha punaruskea takka, vanhat taulut ja muu uudempi sisustus.
Tuvasta kuljetaan keittiötilaan, jonne on sijoitettu ruuanlaittoon liittyvät nykyaikaiset toiminnot ja koneet.
Keittiöstä avautuu ovi Koivukankaan isän työhuoneeseen, jossa tamminen Billnäsin työpöytä palvelee nykyisen isännän työtilana. Työhuoneen nurkassa on kokoelma isän sotaan liittyvää esineistöä.
Yläkerrassa on tyttären makuuhuone. Talo on myös yläkerran osalta päivitetty vastaamaan tämän päivän asujan tarpeita lisäämällä sinne pieni vessa.
Sitten kuljetaan suurelle kylmänä tilana olevalle vanhalle vintille, josta aukeavat ovet kahteen viehättävään vinttihuoneeseen. Niissä nukuttiin ennen kesäisin. Kylmän tilankin kaikki huoneet on sisustettu viehättävästi.
TALOSSA pidetään peruslämpöä ympäri vuoden sähköistettyjen pönttöuunien ja ilmalämpöpumpun sekä irtopatterien avulla. Perheen Sari-tytär asuu Sao Paolossa Brasiliassa ja Siru-tytär Espoossa.
Pihalla on navettamuseo, johon on kerätty monenlaisia tarvekaluja Koivukankaan isän ja äidin työstä ja toiminnasta Amerikan-arkkuihin ja heinäseipäisiin.
ULKONA pysähdytään katsomaan, miten maayhteys Tampereelta Ouluun kulki Koivukankaan talon ohitse 1800-luvulla ennen kuin rautatieyhteys siirsi liikenteen rannikolle.
Kievarilaitoksen aikana Koivukankaan talo majoitti matkustavia varsinkin talviaikana. Talo oli 1800-luvulla ja vielä 1900-luvun alussa tärkeä pysähdyspaikka Järviseudulta Kokkolaan kulkeville matkustajille ja rahdinajajille. Kokkolaan vietiin tervaa, puutavaraa ja eläinten nahkoja. Paluukuormassa tuli suolaa, ja jauhoja sekä muuta kaupunkitavaraa.
Koivukankaassa oli kaksikerroksinen talli, johon mahtui yli kymmenen hevosta. Rahdin ajajat puolestaan nukkuivat tuvan lattialla. Tämä tavarankuljetustapa jatkui 1920-luvulle, jolloin autot alkoivat syrjäyttää hevoskuljetukset.
Talon isäntä kertoo, että hänen vanhempansa esittelivät usein taloa eläkeläisryhmille. Hän toivottaa kävijät tervetulleiksi tutustumaan pieteetillä korjattuun taloon, museona toimivaan navettaan sekä talon ympärillä oleviin historiallisiin yksityiskohtiin.
Aino Alppinen
