Lapsenmielistä keekoilua

OLIN juuri pienen tytön synttäreillä ja ihailin lahjaksi saatuja nukenvaunuja.Niin kauniit kuosit ja kätevät mekanismit, ihan kuin oikeat! Samalla muistelin omaa lapsuuttani ja kuinka ylpeä olin omista tipunkeltaisista nukenvaunuistani. Sitä iloa ei tosin kauaa kestänyt, kun räivä veljeni viskasi kivellä komean palkeenkielen kuomuun. Voi sitä parkua!
Oli minulla nukkekin, Tanumanni nimeltään. Sitä hoidin, jos äiti käski. Enempi minua kiinnosti rapakakkujen leipominen ja kaikenlainen poikkitaiteellinen näpräily. Jäteöljyssä uimistakin kokeilin, mutta se ei sopinut hipiälleni. Lego-palikoilla rakentelin usein ja sitä teen vieläkin, aina kun silmä välttää. Suunnittelin jo tässä, että alan pitää sellaista leekopäiväkirjaa netissä ja mielellään ottaisin vastaan Lego-tehtaalta tuotenäytteitä, joista voisin sitten rakennella kaikkea kivaa ja kuvata projektin videolle. Joulun alla tuli tehtyä niin ahkerasti leekoilla, että niskat jumittavat vieläkin. Nyt aion pitää taukoa ja keskityn johonkin muuhun yhtä tarpeelliseen ja välttämättömään.

TÖRMÄSIN eräänä päivänä melko huvittavaan keskusteluun netissä. Siellä pohdittiin, että mitä ruokaa tohtii nukelle syöttää niin, ettei se rupea aikaa myöten haisemaan pahalle. Sitten ihmeteltiin, että olisiko se Kiinassa valmistettu halpa nukke hajualttiimpi kuin se kallis, joka oli tehty Saksassa. Ajatelkaa nyt! Kyllä ennenkin nuket saattoivat sanoa mamma, mutta ei niille kyllä mitään putua naamaan tungettu. Kyllä nyt mennään keekoilussa liian pitkälle, kun nuketkin syö ja laskee alleen samoin kuin oikeat kersat.
Kummitätini, joka on muuten ihan vielä tolkuissaan, kertoi odottavansa aikaa, että tulee muistamattomaksi ja saa hyvällä omatunnolla leikkiä nukeilla. Kehotti minuakin tuomaan Barbie-nukkeja hoitolaitokseen, kyllä hän sitten pysyy kiltisti huoneessaan eikä lähde hortoilemaan pitkin kyliä. No, muistamattomaksi tulemisessa ei ole oikeasti mitään hauskaa. Mutta mietinpä tässä vaan, että onko jossain nukeilla leikkiminen tuomittavampaa kuin vaikka skräppäys? Eikös sekin ole aika joutavaa hommaa ja kuka sen oikeasti päättää, että mikä on joutavaa ja mikä ei?

Eija Pippola
eija.pippola@jarviseudunsanomat.fi

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.