Susanna on aktiivinen maaseudun puolestapuhuja – ”Tunnen itseni etuoikeutetuksi” 

Susannan toimisto sijaistee idyllisen Wanhan Osuuskaupan yläkerrassa Vimpelin keskustassa. Ikkunasta näkee hyvin jouluvaloihin sonnustautuneen kylämiljöön.
Susannan toimisto sijaistee idyllisen Wanhan Osuuskaupan yläkerrassa Vimpelin keskustassa. Ikkunasta näkee hyvin jouluvaloihin sonnustautuneen kylämiljöön. –Rakastan joulua, paljastaa Susanna.

VIESTINTÄTOIMISTON puuhakas yrittäjä Susanna Korkiatupa rakasti kirjoittamista ja tarinoita jo lapsena ja yhä edelleen lapsuudesta tutut asiat inspiroivat. Kirjoittamisesta tuli ammatti ja henkilötarinoista hän kertoo liikuttuvansa edelleen. 

–Mielestäni on hienoa, kun ihmiset kertovat itselleen tärkeästä asiasta usein hyvinkin intohimoisesti ja omistautuen. Tätä on hienoa saada sanoittaa, kertoo Susanna. 

Viestintätoimisto Loistava näki päivänvalon keväällä 2016 Susannan siirtyessä saman alan töistä itsenäiseksi kokopäiväiseksi yrittäjäksi. Vuosien varrella toiminta on kasvanut ja muuttanut muotoaan, mutta edelleen yrityksen keskeisin toimiala on olla ulkoistettu sisällöntuotannon kumppani asiakasyrityksille 

–Tämänhetkinen yleinen epävarmuus, sota Euroopassa ja rakentamisen matalasuhdanne ovat vaikuttaneet myös minun töihini, tarjouspyyntöjen määrä on kuluvana vuonna pudonnut noin 50 prosenttia. Toisaalta tämä on antanut aikaa fokusoida toimintaa ja olenkin tällä erää tehnyt valintoja keskittyä nyt ainoastaan sopimusasiakkaiden töihin, mitä on taas riittänyt oikein hyvin. Pitkät sopimukset puhuvat puolestaan. Siinä on tullut molemminpuolisia onnistumisia ja yhdessä on saatu aikaan hyvää. Tällä hetkellä kuitenkin työtä on vain yhdelle, vaikka välillä yritykseni työllisti neljä henkilöä, kertoo Susanna. 

–Yrittäjän on pakko pitää jatkuvasti pyörät pyörimässä, kehittää itseä ja toimintaa, muuten käy huonosti. Välillä pitää tehdä vaikeita päätöksiä, jotta yritys pysyy pystyssä; olen esimerkiksi joutunut irtisanomaan työntekijöitä, mikä oli erittäin kova paikka itsellekin.  

MAASEUDUSTA Susanna voisi puhua vaikka kuinka pitkään. Oma rauha, hiljaisuus, puhtaus, ilmapiiri, ihmiset, syksyn ja talven pimeys. Niistä on muodostunut elämänlaatua tukeva turvasatama, jota ilman ei pystyisi kuvitella olevansa. 

–Ihan hassua muuten, että ennen pelkäsin pimeää ja nyt olen oppinut tykkäämään siitä. Pimeys tuo turvaa, se antaa luvan tehdä omia hommia, lämmittää glögiä puuhellalla ja siemailla sitä ajatuksella hellan lämmössä, sanoo Susanna hymyillen. 

Maaseudun hän ajattelee tuovan myös yrittäjyyteen tietynlaista lisäarvoa. 

–Täällä on sellainen hyvä, rento, ja ihmisläheinen ilmapiiri. Myös yrittäjien kesken on hyvä henki, on sellainen olo, että olemme kaikki samaa porukkaa. Yrittäjät tukevat toisiaan, mutta myös asiakkaat jakavat pyytämättä somessa ostoksiaan tai käyttämiään palveluita. Tämähän on yrittäjälle aivan korvaamatonta ja se myös luo yhteishenkeä kaikkien välille. Ehkä se on täällä luontevaa siksi, että monella löytyy jotain kosketuspintaa yrittäjyyteen. Joko on yrittäjä itse, tai lähipiiriin kuuluu yrittäjiä, pohtii Susanna.  

Yrittäjyys maaseudulla tuntuu hänestä omanlaiseltaan. Kylmäsoittoja yrityksiin ei ole tarvinnut tehdä palveluitaan mainostaakseen, vaan asiakkuudet ovat tulleet pikkuhiljaa luontevasti omien kontaktien kautta. Se on tuonut selkeyttä arkeen, jossa askareet eivät tekemällä lopu. 

–Kun yksin vastaa kaikesta töissä ja kotona, niin onhan se välillä oikeasti rankkaa. Itsesääli tai ankeudessa rypeminen ei kuitenkaan auta, ainoastaan pahentaa. Huumori ja oma asenne antavat voimaa, mutta täysin yksin ei arjen pyörittämisestä kyllä tulisi yhtään mitään. Onneksi on tärkeitä ystäviä ja perhettä. Oma tytär on kyllä sellainen pieni ihme myös, hänen kanssaan käymme usein hauskoja keskusteluja, nauraa Susanna. 

–Arvostus omaa kylää kohtaan on suuri. Täällä on hyvä kasvattaa lasta ja koen, että meillä on täällä hyvä koulu, jonka henkilökunta myös auttaa lapsen kasvatuksessa. Nämä ovat tärkeitä asioita, eivätkä ollenkaan itsestäänselvyyksiä. 

”Palautumista on pitänyt opetella” 

YRITTÄJÄN arkeen vastapainoa tuovat harrastukset, jotka pitkälti tavalla tai toisella painottuvat luontoon. Vapaa-aikaan kuuluu yhteinen hevonen ystävän kanssa sekä virkeä belgianpaimenkoira. Luonnonvesissä uimista ja snorklaamista Susanna Korkiatupa kertoo harrastaneensa jo vuosia ja siihen löytyy lähialueelta montakin lempipaikkaa: Iiruun järvi, Kaatialan louhos, Fäbodan ranta Pietarsaaressa sekä tietysti Lappajärvi. 

–Meillä on lapsuudenperheen mökki saaressa Lappajärvellä. Se on minulle tärkeä paikka, vaikka en ole paljoa siellä ehtinyt olla. Omakotitalon ylläpitotyöt lohkaisevat ison osan vapaa-ajasta, puulämmitteisessä talossa aikaa vie näin talviaikaan jatkuva polttopuurumba ja kesällä sitten pihatyöt. Työtä on yhdelle ihmiselle ihan liikaa, mutta onneksi vanhempani asuvat lähellä, niin he ehtivät joskus auttamaan. Auttaisivat varmaan enemmänkin, mutta en aina viitsi vaivata, kun työ ei tekemällä kuitenkaan lopu ja kaiken ehtii kyllä aikanaan, sanoo Susanna.   

PALAUTUMISTA hän kertoo opetelleensa kantapään kautta, niin työssä kuin omassa arjessa. Työ vaatii keskittymistä, mutta usein myös multitaskausta. Sirpaleisuus antaa aivoille paljon ärsykkeitä ja vaatii tekijältään paljon itseohjautuvuutta. 

–Tällä alalla täytyy olla todella tarkka, ettei kuormita itseään liikaa. Keskittymisestä ja keskittymiskyvystä on huolehdittava, väsyneenä ei tätä työtä pysty tekemään. Mikrotauotus on hyvä menetelmä, tai työasennon vaihtelu. Jos koen työpäivän aikana kuormitusta, laitan kaikista laitteista älä häiritse -tilan päälle, joskus teen pikku kävelyn ulkona tai sitten ihan vain hengitän syvään ja pidätän hengitystä, vuorotellen. Saatan kuunnella rentouttavaa musiikkia hetken aikaa ja vaikka maata lattialla. Vaikka olisi kiire, tämä kannattaa, sillä rentoutustauon jälkeen aivot taas toimivat, muistuttaa Susanna. 

–Olen pikkuhiljaa, näin neljänkymmenen vuoden lähestyessä, yrittänyt opetella armollisuutta itseä kohtaan. Vaadin itseltäni välillä liikaa. Teen vielä tuon asian, vielä tuon ja vielä tuon. Lopulta huomaan, että on ilta, enkä ole koko päivänä istahtanut hetkeksi, vaikka lukemaan kirjaa tai rentoutumaan. Minulla on ollut burnout, sen jälkeen olen yrittänyt pitää itsestäni parempaa huolta. Vaikka vielä opettelen, enää en jätä itseäni viimeiseksi ja pyydän tarvittaessa apua. Loppupeleissä hyvinvointi koostuu yksinkertaisista asioista: riittävä uni, riittävä ja oikeanlainen ravinto, riittävä liikunta ja mielekäs tekeminen. 

Sinua saattaisivat kiinnostaa nämä jutut

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.