Murinoita seiskatasolta

Ihmisillä on monenlaista harrastusta. Minun mielestäni ihan sama, mitä kuhin harrastaa, kunhan vaan ei rääkkää elukoita tai tuota vasiten kellekään vahinkoa.
Pelkästään jo se, että jotain harrastaa, on hyvä. Vaikkei sitten mitään muuta kuin vaikkapa aineenvaihduntaa happiteltassa, mutta jos siihen taiten syventyy ja siitä hyvää oloa itsellensä saa, niin ollos hyvä vaan, no problem!
Mikä siinä sitten on, että minun tätä Pokémon go -harrastusta koko aika sorsitaan? En ole tietääkseni tällaista kohtelua ansainnut, kun en ole muittenkaan urheiluihin tahi käsityönypläyksiin puuttunut, kun ei ne kerran minulle mitenkään kuulu.
En kävele pitkin Pokelan raittia nenä kiinni kännykässä niin, että autot joutuis jarruttelemaan, enkä kohella vierailla pihoilla kenenkään kylpypaljun äärellä, enkä edes aja autoa samalla kun pelaan. Ähtärin eläinpuistossakaan en pelannut ollenkaan, siellä jahtasin vaan kummityttöä ja unohdin virtuaaliolennot täysin, miksi olen sitten ansainnut tämä kohtelun ja syrjinnän? Kysyn vaan!
Tämä on ihan hyvä harrastus siinä missä muutkin, tulee liikuntaa ja raitista ilmaa, sosiaalistakin tämä olisi, jos vain uskaltautuisin nöösien kanssa kamppailemaan, mutta olen nyt sitten pakottanut itseni syrjemmälle, kun tunnen itseni niin hyljityksi näiden Pokémon-jästien takia. Enempi pelailen pururadoilla ja syrjäseuduilla, jopa metsissä. Ja joskus satunnaisesti uudelle paikkakunnalle saapuessani. Varmasti olen muuten tutustunut paremmin lähikuntien patsaisiin ja nähtävyyksiin tämän pelin kautta kuin moni muu! En olisi ikinä tiennyt työpaikkani lähellä sijaitsevasta Lappajärvi Monumentistakaan, jos ei se pelin kautta olisi tullut tutuksi. Ja Helsingin Rautatientorilta sai paljon kaikkea jännää lisähauskaa peliin, sielläpäin niitä Pokéstoppeja vasta olikin!
Paljon olisi vielä jahdattavaa, olen vasta tasolla 7 (joo, surkeeta…) ja vielä on vapaana 224 Pokémonia, joten hommaa riittää varmaan loppuiäkseni tällä tahdilla. Joskus olen epätoivon hetkellä antanut kännykkääni nuorisolle lainaksi, että käykää nyt hakemassa mamille muutama Poké-pallo tuolta Saarikentältä, kun en itse kehtaa.
Ja ihan niin kuin keski-ikäinen nainen ei muka saisi Pokémon Gota pelata, missä tällaista soopaa on kirjoitettu? Taitaa olla kateelliset jotka ilkkuu, kokeilkaa itse niin tiedätte paremmin. Höh.
Onko muita jotka kokevat samoin? Voitaisiinko nousta barrikadeille? Perustetaan KNP, eli Keski-ikäisten Naisten Pokémon Go -pelaajien vapautusrintama! Tullaan joukolla pois kaapeista ja pelatkaamme rinta rottingilla! Yhteydenotot alla näkyvään sähköpostiin, kiits!
eija.pippola@jarviseudunsanomat.fi

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.