Sauna on aina ollut suomalaisille puhdistautumisriitti. Saunominen puhdistaa paitsi hien ja lian iholta myös stressin mielestä. Moni suomalainen haluaakin saunan paitsi kotinsa seinien sisälle myös mökille tai kotipihaan. Parhaimmillaan sen vieressä on vesi, johon pulahtaa vilvoittelemaan. Kuivan maan tontille rakennetaan uima-altaita ja paljuja. Virkistävä keidas ”lääkintäkäyttöön” onkin hyvä olla lähellä, käytettävissä tarpeen mukaan.
Meidän tontillamme nököttää hirsinen savusauna, jonne kesällä kuljemme nurmikkoa, talvella hankeen lapioitua uraa pitkin. Saunaa varjostaa valtava ikikuusi. Penkillä saunan edessä voi vilvoitella löylyjen jälkeen ja katsella kukkivaa puutarhaa.
Saunan lämmittämisestä vastaa mieheni. Touhu alkaa neljää, viittä tuntia ennen suunniteltua saunaan menoa. Kottikärryllä kuljetetaan puuta liiteristä, kirves kalkkaa ja sitten alkaa savu tupruta ovista ja räppänöistä. Jo savun tuoksu on juhlaa.
Itse perehdyin savusaunan lämmitykseen Wikipedian ohjeistuksella. Ohjeet alkoivat vakavilla varoituksilla: ”Mielen tyyneys! Ei ole sama miten sauna lämmitetään! Savusauna lämmittäminen on osa suurta kokonaisuutta. HUOM! Nämä ohjeet ovat vain yksi tapa lämmittää savusauna! Jokainen savusauna on yksilö! Lämmittäjän on hyvä olla savusaunan läheisyydessä koko lämmityksen ajan.”
Ei savusaunan lämmittäminen kuitenkaan mitään atomifysiikkaa ole. Ensin avataan saunan ovi ja räppänät. Tulipesään tehdään tulet, mieluiten lepästä. Muukin lehtipuu käy. Tulta poltetaan pesällinen tai pari riippuen saunan koosta ja siitä, kuinka iso porukka saunojia on tulossa. Lämmityksen jälkeen hiillos pöyhitään kunnolla ja sen hiivuttua lyödään ”kitulöylyt”. Ne ovat tärkeät, ettei saunaan jää savun aromia, joka ikävästi kutittelee kurkkua ja saa silmät vuotamaan. Sitten suljetaan räppänät. Jos kiuas on kuuma, aloitetaan löylyn heitto kiukaan reunoilta vähäisellä vesimäärällä. Kannattaa käyttää lämmintä tai haaleaa löylyvettä.
Oikeaoppisesti peseytyminen tapahtuu järvivedellä, joka on mahdollisesti kylmää, mutta sitäkin virkistävämpää. Kotapadasta saa tarvittaessa lämmintä sekaan. Välillä voi vilvoitella saunan penkillä ja antaa lämpimän tuulen tai vesi- tai lumisateen helliä höyryävää hipiää.
Savusaunan löylyt ovat tavallisen saunan ja höyrysaunan väliltä. Isossa kivimassassa lämpö tuntuu, ja hikoaminen on helppoa. Parhaimmillaan savusauna on, kun vettä saa heittää kiukaalle isomman määrän ja höyry nousee vähän viiveellä. Se täyttää saunan linnunmaidolla, joka avaa hikirauhaset ja rentouttaa niin, että tilannetta saa tasailla saunaneduspenkillä taivasta tuijotellen ennen kuin jaksaa hiljalleen palailla talolle. Siitä ei maallinen taivas ole kaukana.
