Sault Ste. Mariesta Torontoon
AJELIMME Thunder Baysta Sault Ste. Marieen Kanadan läpi kulkevaa Trans Canada Highwayta pitkin. Ajellessa sanoimme moneen kertaan, että tämähän on kuin Suomessa ajelisi; metsää riittää silmänkantamattomiin. Yks kaks tien ylitti susi, ja totesimme olevamme lähes erämaassa.
Sault Ste. Marieen saavuimme iltahämärissä lähes kahdeksan tunnin matkan jälkeen ja ajoimme suoraan tapaamaan Johnin veljeä Sauli Ahvenniemeä ja hänen vaimoaan Cherieä. Meidät otettiin jälleen lämpimästi vastaan selvällä suomen kielellä. Veimme Saulille tuliaisiksi hänen Lappajärven aikaiselta luokkakaveriltaan Matti Hyytiseltä saamamme Hyytisen suvun sukukirjan. Sauli oli lahjasta erittäin liikuttunut, ja kertoi kyynelsilmin muistavansa useat hiihtokilpailut Matin kanssa. Sauli koki ihmeellisenä, että hänen näin monien vuosikymmenten jälkeen joku Lappajärvellä vielä muistaa. Saulilla ja Cherylillä oli kodissaan myös kaunis maalaus Harjun-mummolasta Lappajärveltä, jonka isä-Eero oli aikanaan teettänyt ja tuonut Kanadaan. Taulu vaikutti olevan koko suvulle arvokas muisto.
Toisena Sault Ste. Marien päivänä kiertelimme pariskunnan kanssa kaupunkia ja ihmettelimme muun muassa Kanadan ja USA:n yhdistävää siltaa, Superior- ja Huron-järvet yhdistävää valtavaa kanavarakennelmaa ja vierailimme kotiseutumuseossa. Päivän päätteeksi söimme vielä illallista Saulin ja hänen vaimonsa sekä Saulin tyttären Leenan ja hänen miehensä kanssa. Leena-tyttären nimeen liittyy hauska tarina. Sauli oli pienenä poikana Ahvenniemessä leikkinyt naapurintyttöjen Hyytisen Leenan ja Liisan kanssa, ja ollut melkoisen ihastunut Leenaan. Hän oli päättänyt, että jos joskus saa tytön, tulee nimeksi Leena. Ja näin oli käynyt! Saatiin aikamoiset naurut, kun kerroin, että olen tälle Leena-ihastukselle myös tarinan kertonut.
Lähtömme hetkellä Sauli antoi meille mittaamattoman arvokkaan viemisen suvulle Suomeen: oman isänsä sodan aikaisen muistikirjan. Kirjassa on runoja, lauluja, tarinoita ja kuvia isä-Eeron sotavuosilta, ja veljekset Sauli ja John olivat päättäneet, että kirja kuuluu Suomeen ja sen paikka olisi museossa. Kyllä sillä hetkellä kyyneleet oli silmissä kaikilla paikalla olleilla, ja lupasimme tarkoin huolehtia, että tämä suvun aarre pääsee arvoiselleen paikalle.
Toronton lähistöllä asuu paljon suomalaisten jälkeläisiä
Sault. Ste. Mariesta ajoimme seuraavaksi Torontoon, ja matkalla teimme pysähdyksen Sudburyn kaupungissa. Sudbury on myös aikanaan ollut iso suomalaisten siirtolaisten keskus, ja kaupungilla näkyi edelleen paljon suomalaisia liikkeiden ja katujen nimiä. Olisi ollut kiinnostavaa tutustua kaupunkiin enemmänkin, mutta se jää toiseen kertaan. Sudburyssä piipahdimme jo edesmenneen Kirsti Ahvenniemen pojan David Huntin perheen luona. Koko perhe oli meitä vastaanottamassa, ja paikalle oli halunnut tulla myös Kirstin puoliso Peter. Vaikka David perheineen ei ole koskaan päässyt Suomessa vierailemaan, oli suomalaisuus ja Lappajärvi silti läsnä. Davidilla on tallessa Eero-vaarin Lappajärvi-verryttelytakki, jota hän kertoo välillä edelleen käyttävänsä. Jouluksi perheessä on tapana paistaa perinteinen iso suomalainen joulukinkku. Urheilullinen perhe toi useaan kertaan esiin, että Suomessa ja Lappajärvellä olisi upeaa päästä käymään erityisesti talviaikaan, jotta olisi mahdollista hiihtää ja lasketella. Perheen tyttären Malinin leipomien lämpimien suklaakeksien kera jatkoimme matkaa kohti Torontoa.
Torontossa vietimme päivän kaupungin nähtävyyksiä katsellen. Vierailimme muun muassa Hockey Hall of Famessa, käytiin katsomassa suomalaisen Viljo Revellin suunnittelemaa Toronton kaupungintaloa ja ihmeteltiin korkeaa CN Toweria. Toronto oli hieno kaupunki; eläväinen, nuorekas, siisti ja yllättävän ISO. Lyhyen visiittimme päätteeksi totesimme kumpikin, että tänne täytyy päästä uudelleen. Illansuussa käväistiin viimeisessä Kanadan puolen vierailukohteessamme; Kirsti Ahvenniemen tyttären Sarahin kotona. Sarah ja hänen miehensä Jeff olivat hyvin kiinnostuneita Lappajärven kuulumisista ja Sarah muisteli käyntejään sukunsa kotiseudulla. Lappajärvestä oli selvästi jäänyt hänelle lämpimiä muistoja. Sarah ei juuri enää suomen kieltä osannut, mutta osasi kertoa suomeksi, että tekee silloin tällöin riisipuuroa ja sekahedelmäsoppaa. Perheellä on myös takapihallaan kesäisin perunapenkki (tietysti), ja pihalta löytyy viinimarjapensaitakin. Sarahin ja Jeffin naapurissakin asuu suomalaisen taustan omaavia, ja heillä kuulemma on myös sauna, jota Sarahin perhekin saa käyttää.
Toronton jälkeen oli jätettävä Kanada taakse ja palattava USA:n puolelle. Ajelimme kohti USA:n rajaa Niagaran putousten kautta. Niagaran putouksia ei turhaan hehkuteta: alue oli uskomattoman kaunis, ja putoukset aivan henkeäsalpaavat! Sääkin suosi meitä, ja oli mukava kierrellä lähes 20 asteen lämmössä muutama tunti maisemia ihaillen. Niagaran alueella on runsaasti viinitiloja, ja alue on hyvin tunnettua viinintuotannostaan. Pysähdyimme hetkeksi Wayne Gretzkyn omistamalla viinitilalla ihmettelemässä. Tilalla oli myös kiva pieni museo kuuluisan jääkiekkoilijan urasta. Näköjään NHL-jääkiekon ja viininviljelynkin voi kätevästi ja toimivasti yhdistää.
Riikka ja Sakari Palomäki
Juttusarjan aiempi osa täällä
Sarjan viimeinen osa julkaistaan kotisivullamme viikon kuluttua ja printissä viikolla 20.
