Kylä järven tuntumassa

Kun lähestyt kotipitäjääsi
Kauhavalta päin ottaa Lappajärvi
sinut vastaan kuin äiti
sinen esiliina levällään.
Tuuli sekoittuu hiuksiin ja
esiliina on kyynelistä märkä.

Järvi

Tähän se putosi
     miljoonia vuosia sitten
räjähti, sinkosi tieltään
vihreän metsän,
laukoi salaman lailla
syvää ojaa, jokea
     mereen asti.

Tähän se putosi
     säälimättä ja
tuhosi elävät olennot
     sarvipäät ja dinosaurukset.
Puhkaisi kraniitin seinän
     mustaksi kiveksi.

Tähän se putosi
synnytti suurien järvien
     salaisuuden
taikoi maahisen makeat vedet ja
nosti saarien rannoille
     puhtaan hiekan.

Juuret ovat levällään
      pitkin järven selkään
sen vaahtopäisiä laineita.

Syksyllä jää puristaa suun viivaksi.
Puhaltaa kylmä tuuli,
     eikä viitatietä ole merkitty.
Mikä tekee sen niin vaikeaksi
tutulla järvellä kulkemisen.
Hengästymiseen asti
olen soutanut selallä
kiertänyt saarien rantoja
     löytääkseni palan laavaa
sitä reikäistä kiveä
joka synnytti järven.

Kun on ollut
tarpeeksi kauan pois
     ei enää tapaa tuttuja.
Elämä, kun huomaat,
kuinka kiire sillä on,
onkin juossut kintereilläsi
kuin hirvi, poikki risukkoisen
     metsän ja
äkkiä, sinä siinä
tarkkailemassa ympäristöä
taloja ja uusia pihoja
asfaltin peittämää tietä
jolla kulkevat uudet ihmiset.

Kun laskeuduin puronvartta alas
tiesin tapaavani heistä monia
pyykkiä peseviä naisia.
Kivien muodostamia tulisijoja
hiillostuneita puunkappaleita
     pyykkipatojen alla.
Puroon kurkottavia käsiä
huuhtomassa pois vaatteiden lipeää.
Kuulin sanoja jotka solisivat
veden kanssa.
Kesken jääneitä lauseita.
     Naurua.
Ja näin huivipäiset naiset
lapsineen, pyykkikoreineen.
lähellä sitä paikkaa
jossa vesi nostaa rentukan syliinsä.

Siitä kylästä minun on kirjoitettava.
En pääse irti risteyksen vanhasta
     rautatolpasta
jossa teiden nimet ja viitat.
Ei sen hiekkateistä
     enkä rakennusten sijainnista
     – mielessäni –
Risteys tässä, pankki tuossa ja
Osuuskauppa entisellä paikallaan.
Apteekki saa luvan
     uuteen sijaintiin
sitä kun tarvitsevat kaikki kylän
     asukkaat.
Mutta niin kuin Kirkko ja sairaala
ovat kohdallaan, samoin
     – mäet ja mäennyppylät.-
Järven avatessa sylinsä
kylään palaavalle.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.