Lauantaikahvit ja kulttuuria Lappajärven nuorisoseuralla

Julkaistu:

KULTTUURIA ja kevyempää sekä pienimuotoista myyntitoimintaa oli tarjolla viime viikon lauantaina, 23. päivänä kuluvaa kuuta Lappajärven nuorisoseuralla. Vaikka tilanne epidemian suhteen oli mennyt pahempaan, Arvi Kangastie järjestänyt tilat nuorisoseuralla siten, että väljyyttä oli reilusti ja läsnä olevilla oli poikkeuksetta maski käytössä. Turvallisuudesta oli huolehdittu.  

Kirsti Rantala ja Mauno Timmerbacka olivat tulleet Alajärveltä myymään tuotteitaan. 

–Tarjolla on marjasäilykkeistä ja käsitöitä. Tässä torikauppaa tehdään, että pysyy virkeänä, Rantala tuumaa. 

–Tässä on tarjolla puuta eri muotoon jalostettuna: kirveen vartta, puista pokasahaa ”nälkäviulua” ei enää nykypäivänä monesti näe mutta minulla on, Timmerbacka sanoo. 

Hän lisää, että parivuotta sitten tulivat mukaan puukauhat, ihan kysynnän vuoksi.  

–Ihmiset sanoivat, että puukauhoja ei tahdo enää mistään, joten nyt on vehkeet, että kauhoja syntyy, hän lisää. 

Mainos

Nuorisoseuran kahvilan puolella oli sukkia tarjolla aina vauvasta vaariin. Laimi Jokipensaalla, Itäkylästä, oli elinvuosia jo kertynyt yhdeksänkymmenen verran, mutta puikot liikkuivat näppärästi ja uutta sukkaa syntyi. Sukkia oli pöydällä koko joukko myytäväksi ja kokoja oli kaikille tarjolla. Haastelimme siinä Laimin kanssa maailman menosta ja siitä, kuinka kaikki asiat ovat muuttunut nykyään. 

KELLO kolmetoista, tasan, alkoi kulttuurillinen anti, kun juhlasalin estradille asettui Kulttuuriyhdistys Karikon väki: Tuija Ahola, Kaisa Perälä ja Maija Perälä. Trio esitti Arto Mellerin runoja lausumalla ja musiikkiin sovitettuna laulamalla. 

Tuttuja runoja oli tarjolla kuulijoille koko joukko: Se poika, Haiku lakeuden yllä, Viattomuus ja monia muitakin. Pianosäestyksen lisäksi salissa soi Maija Perälän saksofoni, jonka sointi väreili nuorisoseuran salin ilmassa värittäen Arto Mellerin runojen kielikuvia säveliksi. Kuulin esityksen toistamiseen, vaikka kasvot vaihtuvat yleisön joukossa, pysyvät runot ja sävelet samoina, parantuen ajan saatossa.  

–Kaikki hyvä loppuu aikanaan, totesi Tuija Ahola ennen viimeistä esitystä. Samalla hän kertoi Karikosta ja Onnituvasta, mitä siellä on touhuttu ja mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. 

Lauantain tilaisuuden päätti duo ”Seniorit” eli kitaristi Markus Sissala ja hanuristi Kalle Saarinen. Duon esitys alkoi Georg Malmsténin sävellyksellä Ilta Skanssissa.  

Jätä kommentti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.