TIETOKIRJAILIJA Jussi Pekkarinen kirjoitti ulkoministeriön töpinästä ministeriön 100-vuotisjuhlien kunniaksi veijarihenkisen ”Ei pelkkää glamouria”. Yksi töpinän keskeinen henkilö oli pitkäaikainen ylivirastomestari Hannu Sainio. Hän sai presidentti Koiviston adjutantilta heinäkuun puolivälissä 1991 tehtäväksi hommata seuraavaksi maanantaiksi edustavan, mutta ei liian näyttävän auton ja kuljettajan. Sainio ei halunnut siirrellä lomavuoroja ja otti siksi itse tehtävän vastaan. Adjutantti kertoi vieraita olevan kaksi ja että heitä kaitsemaan oli määrätty venäjän taitoinen ulkoasiainsihteeri Kirsti Päällysaho. Hänkään ei oikein tiennyt, mistä vierailusta oli kyse, mutta toinen vieraista olisi Pietarin pormestari Anatoli Sobtšak ja toinen hänen apulaisensa.
Sainio noudatti presidentinlinnasta saamiaan ohjeita ja vei vieraat vaivihkaa silloisen KOP:n majalle lähelle Tammisaarta Orholmenin saarelle. Rannassa odottivat Suomessa lomaileva Viron presidentti Lennart Meri ja adjutantti Purre perheineen. Muita henkilöitä saarella ei ollut. Jussi Pekkarinen luonnehti presidentti Koiviston toimineen takapiruna Meren ja Sobtšakin tapaamisessa, kun juuri itsenäistyneen Viron ja Venäjän välillä oli monia kipupisteitä.
Saaren isäntäväki ja vieraat siirtyivät neuvottelemaan ja Sainio rupesi onkimaan Meren ja Purren tyttärien kanssa. Parin tunnin jälkeen presidentti Meren Helle-puoliso tuli kertomaan Sainiolle vieraiden päättäneenkin yöpyä saaressa ja antoi hänelle tehtäväksi hakea illallisruokaa Tammisaaresta, kun hänellä ei ollut sitä varattuna vieraita varten.
Isäntien ja vieraiden neuvotellessa Helle-emäntä tarjosi Kirstille mahdollisuuden saunomiseen. Hän saunoi oikein kunnolla ja kun hän oli menossa uimaan viimeistä kertaa laittoi hän onneksi uimapuvun päälleen, kun herratkin tulivat saunomaan. Meri ja Sobtšak pyysivät illallisen jälkeen Päällysahoa jäämään seuraan. Presidentti Meri totesi kohteliaasti hänen olevan yhdistävä tekijä Pietarin ja Tallinnan välillä. Kirsti meni huoneeseensa ja faksasi kuulemansa ministeriöön ja sanoma oli seuraavana aamuna presidentti Koiviston työpöydällä.
Melkoinen päivä, mietti Kirsti ja pistäytyi vielä ulos, missä Sobtšakin avustaja ihaili iltaa ja ehdotti kävelyä rantakallioille. Kirsti esteli uupumuksen vuoksi, mutta pohtii vieläkin, että olisi ehkä pitänyt sittenkin mennä. Sainio kuskasi Pietarin vieraat seuraavaa aamuna Kultarantaan presidentti Koiviston tarjoamalle lounaalle. Myös Kirsti Päällysaho sai lounaskutsun ja paikan presidentti Koiviston vierestä, vaikka ulkoasiainsihteerit eivät yleensä Kultarannassa aterioineet. Maailma alkoi sitten nopeasti muuttua ja Sainiolle tutunnäköinen heppu ilmestyi usein kuvaruutuun. Hän tapasi Kirstin ministeriön käytävällä, joka kertoi yhteisen tutun olevan Venäjän presidentti Vladimir Putin.
Kirsti Narinen o.s. Päällysaho on 1960 syntynyt lappajärveläislähtöinen diplomaatti. Lappajärven lukion oppilaskunta julkaisi Kärnä-lehteä. Lehdessä 1977 kerrotaan Kirstin saaneen kahden vuoden stipendin Kanadaan ja siinä on myös Kirstin omia vaikutelmia opiskelustaan. Kirsti suoritti kansainvälisen IB- ylioppilastutkinnon 1979 ja Suomessa Turun yliopistossa 1985 oikeustieteiden kandidaatin tutkinnon. Hänen työuransa alkoi ulkoministeriön palveluksessa Leningradissa ja myöhemmin Suomen Viron suurlähettiläänä. Kirstin vanhemmilla oli kesäkoti Kärnän Vartijaniemessä ja joskus Vartijaniementiellä saattoi bongata Kirstin diplomaattirekisterikilvin varustetun auton ja sen ystävällisen omistajan.
Veikko Leväniemi
