Auttavia käsiä on riittänyt 70 vuoden ajan

Hilkka Ilomäki, Hannele Pajala, Maija Peuro-Rautiainen ja Marjatta Latvala pystyttivät SPR:n Vimpelin osaston 70-vuotisnäyttelyn kirjastoon. Näyttelyyn voi tutustua marraskuun ajan.
SPR:n Vimpelin osasto perustettiin marraskuussa 1950. Yhdistys juhlii kirjastoon pystytetyn näyttelyn merkeissä. Avajaistilaisuudessa olivat paikalla Länsi-Suomen piirin edustajat, jotka luovuttivat pronssisen ansiomerkin entiselle puheenjohtajalle Jonna Puusaarelle.

SPR on ollut täällä Vimpelissä aina aktiivinen. Paljon puuttuisi, jos sitä ei olisi ollut. Toiminta on ollut myös hyvin näkyvillä, on ollut monipuolisesti toisten auttamista: ystävätoimintaa, Kultaisen iän kerho, konsertteja ja tapahtumia, totesi Hannele Pajala askareidensa lomassa. Hän oli mukana työryhmässä, joka kokosi SPR:n Vimpelin osaston 70-vuotisjuhlanäyttelyn kirjastoon.

–Paljon on virrannut Vimpelinjoessa pesäpalloja sen marraskuisen perjantai-illan 17.11.1950 jälkeen, jolloin Suomen Punaisen Ristin Vimpelin osaston perustava kokous pidettiin ja sopimuskirja allekirjoitettiin, kertoi osaston sihteeri Hilkka Ilomäki.

Pajalan ja Ilomäen lisäksi näyttelyä olivat kokoamassa Maija Peuro-Rautiainen, Marjatta Latvala, Pirjo Havinen ja Eija Pippola.

–Harmi, että aika on mikä on, emmekä saa pidettyä näyttelylle julkisia avajaisia. Toivottavasti moni ehtii marraskuun aikana käydä tutustumassa yhdistyksemme vaiheisiin ja toimintaamme!

Alun perin SPR:n Vimpelin osasto suunnitteli juhlavuodelle perinteistä juhlaa sekä kirkkokonserttia.

–Konsertin voimme mahdollisesti järjestää myöhemminkin, alkaahan juhlavuotemme virallisesti vasta nyt marraskuusta. Meidän toimintamme luonne ja perusidea on kuitenkin sellainen, että on hyvä olla mieluummin ylivarovainen tässä tilanteessa. Moni toimintamuotomme on ollut nyt tauolla.

TOIMIKUNTA on koonnut kunkin vuosikymmenen toimintaa ja tapahtumia tauluille, jotka on otsikoitu SPR:n seitsemän periaatteen mukaan. Kirjaston pöydällä ja vitriinissä on toimintaan liittyvää esineistöä ja kansiossa muistelmia ja kuvia, joita yhdistys toivoi toiminnassa mukana olleilta.

–Materiaalia voi toimittaa näyttelyyn yhä, kansiossa on tilaa, Ilomäki totesi. –Ihmiset ovat niin kauhean vaatimattomia. Kaikenlaiset muistelukset ja muistot ovat tervetulleita. Kahdeksas taulu on tyhjä. Siihen toivomme ideoita, kuinka jatkaa toimintaa. Itse toivoisimme ensiapuryhmän ja nuorten toiminnan aktivoitumista.

AUTTAVILLE käsille on yhä kysyntää. Ja kuten Ilomäki totesi, vapaaehtoistyöstä saa aina itse enemmän kuin antaa.

–Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua netin kautta, vaikka vain tunniksi nälkäpäiväkeräykseen – pienikin panos on tärkeä ja monenlaisia ihmisiä tarvitaan, Peuro-Rautiainen sanoi. –Itse olen aina ihaillut SPR:n toimintaa. Sen periaatteet ovat tärkeät aina vaan, jos ei tärkeämmätkin tässä maailmantilanteessa.

Iso osa yhdistystyötä on toisten kohtaaminen, niin kanssa-auttajien kuin autettavienkin.

–Tulin yhdistyksen toimintaan mukaan pari vuotta sitten. Parhaana muistona tältä ajalta nousee omalta kohdaltani se, kun naisten juttutupaan tuli ensimmäisellä kerralla niin paljon väkeä!

–Sydämestäni tykkään tästä työstä. Tässä tarvitaan monenlaista osaamista. Parhaiten voin hyödyntää omaani tässä sihteerin tehtävässä, Hilkka Ilomäki kokee.

Hän kertoi ilahtuneensa erityisesti siitä, kuinka saattohoidon tukihenkilökoulutuksen aloitustilaisuuteen saapui 50 osallistujaa, vaikka järjestäjät olivat varautuneet pariin kymmeneen. Asia kosketti ihmisiä.

Marjatta Latvalalle tärkeä muisto on osallistumisesta Lucia-kulkueeseen, joka vieraili asumisyksiköissä laulamassa ja tervehtimässä ihmisiä.

–Se oli kaunista. Joulun aika muutenkin on tärkeä. Ennen veimme itse ihmisille SPR:n joulumuistamiset, voi miten he olivat yllättyneitä ja iloisia. Nyt ne toimitetaan perille toista kautta. Myös yksinäisille miehille viedyt villasukat ovat lämmittäneet mieliä.

Pajala nimeää ikimuistoisimmaksi SPR:n yhteydessä kokemakseen hetkeksi kirkossa vuonna 2008 järjestetyn tilaisuuden, jossa vieraana oli Isä Mitro.

–Myös nälkäpäiväkeräykseen osallistuminen ja ihmisten kanssa keskustelu siellä on jäänyt mieleen.

Valistusta, uusia taitoja ja yhdessä tekemistä

ENNEN SPR:n rantautumista maakuntaan täällä oli MLL. SPR lähti tekemään työtä terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi usean samoihin aikoihin perustetun yhdistyksen voimin, Hilkka Ilomäki kertoi.

Seitsemään vuosikymmeneen mahtuu huikea määrä tapahtumia ja toimintamuotoja. Vimpelissä huoltoapua vähäosaisemmille tarjottiin alusta asti. Kotisairaanhoitokursseilla ihmisiä koulutettiin oman lähipiirin hyvinvoinnin lisäämiseen ja ensiapukursseilta käynnistyi aktiivisen ensiapuryhmän toiminta, josta Vimpeliin saatiin myös mainetta ja kunniaa.

Ensimmäinen toimintamuoto olivat ompeluseurat. Ihmisiä sivistettiin lääkäreiden ja eri asiantuntijoiden johdolla teemailloissa, kulttuuria harrastettiin filmi-illoissa, kirkkokonserteissa ja jopa muotinäytöksessä, jolla kerättiin varoja hyväntekeväisyyteen. Kioski, bingot ja kahvitukset kartuttivat omaa kassaa. Verenluovutustempaus järjestettiin ensimmäisen kerran 1958, jolloin 104 ojensi auttavan kätensä.

–Yllätyin siitä, miten paljon liikuntakampanjoita ja tempauksia oli aikoinaan, niistä on tallella kunniakirjoja ja mitaleita. Mutta SPR:n yksi tehtävä onkin kannustaa pitämään huolta itsestä ja toisista.

Oman ambulanssin ylläpito vuosina 1973–1988 oli huikea voimainponnistus, vaikka siihen tukea eri tahoilta saatiinkin, kirjoitti Terttu Viita SPR:n lehteen kirjoittamassaan historiikissa. Katastrofinäytöksiä, joissa ensiapuryhmät harjoittelivat tositilanteiden varalle, järjestettiin takavuosina useita. Olipa helikopterikin paikalla.

Kultaisen iän kerhoa on pidetty vuodesta 1962 ja se kokoontuu edelleen. 1950-luvulla käynnistynyt joulupakettien jako vähävaraisille perheille jatkuu lahjakorttien muodossa.

Ystävätoimintaan kaivattaisiin uusia voimia mukaan, kertoi siitä vastaava Maija Peuro-Rautiainen.

–Rajoitukset asettavat haasteita laitosystävätoiminnalle, mutta puhelut ja kortitkin ilahduttavat tässä tilanteessa.

Uutta toimintaa on suuren suosion saanut naisten juttutupa, joka kokoontuu taas olosuhteiden salliessa.

Yhdistyksen jäsenmäärä on vaihdellut pääasiassa sadan ja 200 välillä. Vuonna 1970 jäseniä oli 278. Moni on ollut mukana vuosikymmeniä. Tällä hetkellä jäseniä on 138.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.