Kiireetön kesähetki

Näinä kesän kauniina päivinä toivoisi voivansa olla arkielämän velvoitteista ja rasitteista vapaa, kulkea äkkiä vihreyteensä humahtaneen luonnon keskellä ihastellen ja ihmetellen… Valvoa illasta aamuun aistien pohjoisen kesän yötä ja pian nousevaa aamua, jolloin linnut aloittavat toimensa ja aamukaste haihtuu lehdiltä… Lipua veneessä pilviä katsellen, kuunnella aaltojen liplatusta veneen laitoja vasten ja tuntea auringon säteet ihollaan.

Alajärveltä lähtöisin ollut filosofi ja psykologi Eino Kaila, vuoteen 1906 Johansson, kertoi kokeneensa filosofisen heräämisensä 16-vuotiaana loikoillessaan soutuveneessä tyynellä järven selällä. Tämä tapahtui heinäkuussa 1907. Tarina ei kerro, onko kyseessä Alajärvi, mutta voimme nähdä mielikuvituksessamme nuorukaisen makaavan tervatun puuveneen pohjalla täynnä joutilaisuutta, ajatusten velloessa hiljalleen pään uumenissa.

–Luonnon kaikkiyhteisyyden äärellä maailma näyttäytyi hahmottuneiden laatujen silmänkantamattomana moninaisuutena, tiivisti Kaila tuon hetken.
Se muutti hänen elämänsä, sillä hänelle selvisi, ”että olen tässä maailmassa tullakseni niin sanotuksi filosofiksi”. Tultuaan ylioppilaaksi Helsingin normaalilyseosta vuonna 1908 hän aloitti filosofian opinnot Helsingin yliopistossa. Kaila valmistui filosofian lisensiaatiksi ja tohtoriksi vuonna 1916. Samana vuonna hän meni naimisiin taidemaalari Anna Snellmanin kanssa, joka oli J. V. Snellmanin pojantytär. Heidän poikansa Olli Kaila teki uran suurlähettiläänä sekä ekonomistina.

Eino Kailaa on pidetty suomalaisen filosofian merkittävimpänä suunnannäyttäjänä sitten J. V. Snellmanin. Kailan psykologinen pääteos oli Persoonallisuus (1934), jonka jälkeen hänen ensisijainen mielenkiintonsa suuntautui filosofiaan. 1930- ja 1940-luvuilla Kaila oli eräs tunnetuimmista kulttuurihenkilöistä Suomessa. Hänen teoksensa Syvähenkinen elämä (1943) oli aikansa luetuimpia elämänkatsomuksellisia kirjoja.

Kaila pyrki kokonaisvaltaiseen todellisuuskäsitykseen sekä korosti filosofian edistyvää ratkaisukeskeisyyttä. Hän pyrki löytämään yhdistäviä periaatteita eri humanististen ja luonnontieteellisten alojen välillä. Kailan tunnetuin oppilas oli Georg Henrik von Wright ja hänen ystäväpiiriinsä kuuluivat muun muassa Eero Järnefelt, F. E. Sillanpää, Eino Leino ja Jean Sibelius.

Vuonna 1948 Kailasta tuli Suomen Akatemian jäsen, ja hän luopui professorin virasta. Elämänsä viimeisinä vuosina hän ponnisteli saadakseen valmiiksi teoksensa Hahmottuva maailma, jonka oli tarkoitus olla yleistajuinen kokonaisesitys hänen todellisuuskäsityksestään. Teos ei kuitenkaan valmistunut. Kaila kuoli Kirkkonummen huvilallaan heinäkuussa 1958.

Tällaisia havahtumisen hetkiä saisi olla useamminkin. Uskon, että ne tekisivät maailmasta paremman paikan elää, kun ihmiset löytävät syvimmän kutsumuksensa tai jotain muuta tärkeää. Toteutuakseen ne vaativat joutilaisuutta ja kenties muutaman kesäpilven.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.