Hartauksien saaminen takaisin palveluyksiköihin oli iso asia Vimpelin seurakunnille ja palveluyksiköiden asiakkaille

Diakonin viransijainen Tiina Harju iloitsee, että seurakunta voi olla jälleen läsnä palveluyksiköissä hartaushetkien uudelleen käynnistymisen myötä.
KOKOONTUMISRAJOITUKSET vaikuttavat seurakuntien kokoavaan toimintaan lähes halvaannuttavasti. Vimpelin seurakunnan diakoniatyön toimintamuodoista ikäihmisten keittolounas ja sen yhteydessä järjestettävä SPR:n Kultaisen iän kerho ovat tauolla. Hartauksia asumispalveluyksiköissä ei järjestetty lähes vuoteen, mutta diakonin viransijainen Tiina Harju otti yhteyttä vastaavaan lääkäriin, ja sai luvan aloittaa seurakunnan hartaushetket varotoimet huomioiden.

Suurella ilolla hän sopi yksiköiden kanssa hartauksien pidosta tammikuun viimeiselle viikolle.

Hartaushetkessä seurakunnan työntekijä ja siihen osallistuva voivat tervehtiä, katsoa toisiaan silmiin ja puhua toisilleen, vaikkakin välimatkan päästä, mitä Harju pitää tärkeänä. –Esimerkiksi hartauden kuunteleminen nettiradion välityksellä ei ole ollenkaan sama asia. Esimerkiksi hoitajien mukaan muistisairaat eivät orientoidu sellaiseen.

Hän kantaa syvää huolta vanhusten hyvinvoinnista koronarajoitusten aikana. –Kesällä ollessani harjoittelussa Munkkiniemen seurakunnassa vanhusten kanssa käymissäni keskusteluissa nousi esille, kuinka he totesivat fyysisen kuntonsa, ajattelun ja muistin heikkenevän, koska eivät voi juuri poistua kotoa. Yksin asuvien tilanne on kestämätön, kun kotihoitoa lukuun ottamatta kukaan ei uskalla käydä! Laitoksissa on sentään muita ihmisiä. Jokainen tarvitsee kuulluksi ja nähdyksi tulemista.

Vastaanotto jo järjestetyissä hartaushetkissä olikin iloinen ja kiitollinen. –Hartauden pitäminen välittää ihmiselle myös viestin: sinua ajatellaan, sinulle halutaan hyvää. Toivottavasti se kantaa.

Papit, diakoni, kanttori ja nuorisotyön ohjaaja kiertävät vuorotellen pitämässä hartauksia yksiköissä ja toimintakeskuksessa, osassa joka toinen viikko, muissa kerran kuukaudessa. –Tämä on todella tärkeä toimintamuoto.

DIAKONIAN ryhmätoiminta on niin ikään tauolla, mutta syntymäpäivävierailut voidaan toteuttaa, jos syntymäpäiväsankari omaisineen niin haluaa. Muussa tapauksessa muistaminen jätetään postilaatikkoon. Diakoniasta soitetaan ja kysytään toivetta. Samalla voidaan myös jutella puhelimessa.

–Kahvittelu vierailuilla täytyy valitettavasti jättää väliin; on parempi olla ottamatta maskia pois.

SUNNUNTAINA käynnistyvän Yhteisvastuukeräyksen merkityksen Harju näkee tänä vuonna tavallistakin tärkeämpänä. Kohderyhmänä ovat vanhukset Suomessa ja maailman katastrofialueilla.

–20 prosenttia keräystuotoista, jotka tehdään Vimpelin seurakunnan kautta, jää seurakunnan käyttöön kohdistuen paikallisia ikäihmisiä tukeviin toimiin ja diakonia-avustuksiin. Toinen puoli kotimaahan jäävästä tuotosta ohjataan Kirkon diakoniarahastolle heikoimmassa asemassa olevien ikäihmisten taloudelliseen auttamiseen ja Seurakuntaopiston kansanopistoverkostolle, joka kurssittaa ikäihmisiä digitaalisissa taidoissa ensi vuodesta alkaen.

Tiina Harju kiersi Yhteisvastuukeräyksen alla paikkakunnan yrityksiä, ja 19 niistä otti keräyslippaan tiloihinsa.

–Kaikilla on vaikea aika, mutta lipas on viesti, että halutaan tehdä hyvää ja huolehtia. Yksi ihminen ei tällä pallolla saa paljon aikaan, yhteistyö on se juttu.

Lippaan lisäksi voi lahjoittaa MobilePaylla (paikallisseurakunnan keräysnumero näkyy lippaissa, Vimpelin seurakunnan numero 60691), Vimpelin seurakunnan verkkosivulla näkyvällä nettilomakkeella (yhteisvastuu.fi/vimpeli) tai tilisiirrolla Vimpelin seurakunnan viitettä 307596 käyttäen. Nämä kerryttävät paikallisseurakunnan keräystuottoa. Valtakunnallisesti on mahdollistaa lahjoittaa tekstiviestillä ja puhelimitse.

DIAKONI tarjoaa keskusteluapua, jos on surua, sairautta, ihmissuhdehaasteita, päihde- tai mielenterveysongelmia, pelkoa ja ahdistusta.

–En ole koulutettu terapeutti, mutta sielunhoitajana pyrin auttamaan ihmistä eteenpäin ja löytämään keinoja jaksamiseen. Joskus riittää sekin, että saa puhua. Katsomalla kokonaistilannetta ihmistä voidaan myös opastaa muun avun piiriin.

–Diakonia on ihmistä varten. Parasta, mitä voi antaa, on lähimmäisen rakkaus. Toki taloudellinenkin tuki on tärkeä, mutta yksin se ei kanna ihmistä.

Seurakunnalla on mahdollisuus antaa pientä, kertaluonteista apua (ruokakaupan maksusitoumus) vaikeaa tilanteeseen.

–Kirkkohallituksen viimevuotista korona-avustusrahaa, jota voi käyttää työttömyyden tai muun odottamattoman tilanteen vuoksi esimerkiksi laskun maksamiseen, on vielä hieman jäljellä.

Diakonin työ on toivon ylläpitämistä

TIINA Harju toimii diakonin viran sijaisena tammi-helmikuun ajan. Hänellä on vahvat sukujuuret Järviseudulla, sillä hänen äitinsä, omaa sukua Matila, on kotoisin Alajärveltä. Isän suku on Kauhajärveltä. Lapualla syntynyt, mutta Seinäjoella varttunut Harju on asunut aikuisikänsä Espoossa lukuun ottamatta vuosia, jolloin on työskennellyt maailmalla. Hän on kouluttautunut kemian diplomi-insinööriksi, toiminnalliseksi ryhmätyönohjaajaksi, ammatilliseksi opettajaksi, työn ohjaajaksi, business coachiksi, Kaiku-kehittäjäksi (valtion organisaatioiden työhyvinvoinnin lisääminen) ja sielunhoitajaksi, asunut Saksassa ja Makedoniassa sekä vapaaehtoistyön merkeissä Botswanassa ja Keniassa. Helmikuusta 2018 alkaen hän työskenteli Botswanassa, evankelisluterilaisen kirkon hallinnollista kapasiteettia vahvistavassa hankkeessa HR-asiantuntijana. Suomen Lähetysseura lähetti hänet tehtävään ja Vimpelin seurakunta toimi nimikkoseurakuntana.

Vimpelistä jäi lämmin muisto, kun Harju siunattiin tehtävään lähetysmessun yhteydessä, minkä jälkeen hän sai puhua kirkkokahveilla. –Silloinen lastenohjaaja oli tehnyt kerholaisten kanssa minulle lintuaskartelun ennen lähtöäni. Se oli liikuttavaa.

MINULLA on paljon sukulaisia näillä seuduilla, ja vierailen Alajärvellä, Kuortaneella sekä Seinäjoella säännöllisesti. Kesäisiin reissuihin on aina kuulunut pesäpallopeli Saarikentällä, siellä on aivan toisenlainen tunnelma kuin isommissa kaupungeissa. Olen sukurakas, ja onkin ollut mukavaa törmätä täällä sukulaisiin, vaikkakin maskin takaa. Korona-aikana en ole kovin paljon pystynyt tapaamaan ihmisiä työn ulkopuolella.

Luontoa ja liikkumista rakastava Harju nauttii päästessään kävelyille ja hiihtämään.

LÄHIAIKOINA Harju saa tutkintotodistuksen valmistuttuaan sairaanhoitajaksi (AMK), diakonisen hoitotyön linjalta. Työnhaku on käynnissä. 

–Ihmisen kohtaaminen on tässä työssä ”se juttu”. Jokainen on tärkeä ja ainutlaatuinen, toivon arvoinen.

Harju kertoo esimerkin botswanalaisesta nuoresta, joka lopetti koulunkäynnin menetettyään kaiken motivaationsa. Keskusteluiden jälkeen Harju sai nuoreen yhteyden, ja tämä saapui vilkuttamaan Harjun lähtiessä viimeistä kertaa pojan tavattuaan.

–Toivon kipinän syttyminen, sen pilkahduksen näkeminen on kaiken työn ja vaivan arvoista. Kun on toivoa, on mahdollisuuksia. Jos ei ole, millään tuella ei ole tarttumapintaa. Sitä tämä työ on, rinnalla kulkemista ja toivon ylläpitämistä.

**Juttua muokattu 5.2. klo 21.42: Kultaisen Iän kerho täsmennetty SPR:n toiminnaksi

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.