• Matti Hakalahti kokoaa latoon omista nurkista löytynyttä ja lahjoitettua esineistöä.
  • Hakalahden lato on kokenut jo monenlaisia vaiheita. Ovi ja katto puuttuvat vielä.
  • Tämä on ihan käyttämätön ratti. Pitää selvittää, kuka tämän on tehnyt! Jäljet johtavat Spangarin sukuun.
  • Esineistöä.
  • Vankkuripyörien historia kiehtoo Hakalahtea.

Itäkylän haapapuista syntyi uniikki lato

Vimpeliläisellä Matti Hakalahdella on pihapiirissään mielenkiintoinen projekti.

MIKÄHÄN siitä mahtaa tulla: kuivaaja, kirkko, majakka vai säätalo? Matti Hakalahden latotyömaa Rantakyläntien varressa on herättänyt arvailuja.

Hanke käynnistyi Hakalahden huomattua Itäkylällä tien varrella pinon haapaa, josta tehtiin kaupat. Puusta sahattiin latoon runkopuut ja lattia. Seinäkorkeus pystyyn ladotuilla laudoilla oli neljä metriä. Talvimyrskyssä 2017 lato liukui tuulen mukana jalaksia pitkin niin, että sisälle jääneet tikkaat menivät täysin mutkalle. Tikli sponsoroi hänelle uudet. Seinäkorkeus madaltui 3,2 metriin. Nyt sivuseinän valokatteesta pääsee sisään valoa.

Viime kesänä lato sai kattotuolit ja lattian. Varsinainen katto on tarkoitus tehdä ensi kesänä, jos on tekijöitä, valokatteesta tai vanerista. –Ammattimiehille tämä on niin pieni työmaa, että heitä on vaikea saada paikalle. Homma ei etene.

Latoa on tehty osin talkoovoimin. –Kaukaisin talkoolainen on ollut Kelly USA:sta. Hänen 5.8.2011 lyömälleen naulalle tuli käyttöä tänä vuonna, Hakalahti myhäilee. Nyt olen maalaillut ja kunnostanut tänne kalusteita. Paljon on mennyt työaikaa, ja yllättävän paljon tämä on tullut maksamaan, vaikka itse tekee.

MUSEOHAN siitä tuli. Latoon on kerätty vanhaa tavaraa, pääasiassa maa- ja metsätalouteen liittyvää esineistöä. Osa käyttötavarasta on varsin iäkästä. –Tantari-keitinkoukku on kolmannessa paikassaan täällä, aiemmin se on ollut ennen isojakoa Mannilassa, ja myöhemmin Haverissa.

Ladosta löytyy muun muassa sahrarautoja, luotti, Osbournen niittokoneen osia, auroja ja kuokkia. Hakalahden puheessa vilisevät niitto- ja kylvökoneet, kivi- ja heinäreki, puukarhit. Suurimmasta osasta esineitä hänellä on omakohtaisia muistoja. –Kun metsästä tuotiin talvella havuja, tällä raudalla irrotettiin havut oksista. Oksat poltettiin navetan uunissa, havut levitettiin talliin hengitysilmaa parantamaan.

–Näillä Männikön tekemillä suksilla hiihtelin kouluaikana. Herralan Helena voitti näillä hiihtokisat! Myöhemmin suksilla on lykätty maitotonkkaa Kujanpäähän ja hiihdetty Kuusisaareen, kun olin metsätöissä.

On myös esineitä, joiden käyttötarkoitusta Hakalahti ei tunne. Joidenkin esineiden historia mietityttää, erityisesti 12-puolainen vankkuripyörä. –Siitä, kuka on sorvannut kappaosan, ei ole tietoa. Meillä oli vanhassa tuvassa silloin höyläpenkki, ja pyörätyötä tekivät Erkki Hakalahti ja Otto Nygård. Puuosiin, jotka oli numeroitu, ei saanut koskea. Pyöriä oli kaksi kappaletta. Erkki sanoi, että hän on ostanut pyöriin uuden akselin, mutta missä on tämä akseli? Sitä ei ole näkynyt meillä.

Toisen vankkuripyörän kappaosaan on laitettu rautavanteita ja päätyosa tänä kesänä. –Tapahtumat ovat hitaita ajassa. Osa työstä on tehty viime vuosituhannella, Hakalahti pohtii.

Kaiken kaikkiaan pyöriä ja rattaita on pihassa kolmisenkymmentä.

MONI on jo käynyt katsomassa latoa. Pihapiiriin voi piipahtaa tutustumaan sekä pihassa että aitassa olevaan esineistöön.

Jaa juttu: