Postia jääkäreiltä

Taidemaalari Joseph Alasen piirtämät jääkäriaiheiset postikortit ”leijonalippu” ja ”siniristilippu” Tapani Tikkalan kokoelmista.
Vapaussodan perinneyhdistyksen puheenjohtaja Tapani Tikkala on harrastanut militariakeräilyä 40 vuoden ajan, ja hän on koostanut kokoelmastaan eriaiheisia luentoja. Kortesjärvellä hän aloitti jääkäriliikkeen syntyyn johtaneista tapahtumista ja jatkoi sisällissodan jälkeiseen aikaan.

JÄÄKÄRIMUSEOLLA järjestettiin viime keskiviikkona Vapaussodan ja itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan perinneyhdistyksen perinneilta.

Perinneyhdistyksen puheenjohtaja Tapani Tikkala on harrastanut militariakeräilyä 40 vuoden ajan, ja hän on koostanut kokoelmastaan eriaiheisia luentoja. Kortesjärvellä hän aloitti jääkäriliikkeen syntyyn johtaneista tapahtumista ja jatkoi sisällissodan jälkeiseen aikaan.

Kertoessaan itsenäisyyden ajasta hän käytti kuvituksena taidemaalari Joseph Alasen piirtämiä jääkäriaiheisia, leijonalippua ja siniristilippua kuvaavia postikortteja. Alasen tunnettu postikorttituotanto kesti vain muutaman vuoden itsenäisyytemme alusta hänen kuolemaansa vuonna 1920. Kaikkiaan hän ehti piirtää lähes pari sataa erilaista korttia. Halutuimpia ovat hänen siluetti- ja vapaussota-aiheiset korttisarjansa.

Leijonalippu oli Suomen lipun malli, jota käytettiin itsenäisyyden alkuaikoina. Se oli punapohjainen ja sen keskellä oli kultainen Suomen vaakunaleijona. Eduskunta hyväksyi Eero Snellmanin ja Bruno Tuukkasen suunnitteleman siniristilipun Suomen valtiolipuksi 28.5.1918, ja leijonaliput poistettiin lopullisesti käytöstä vuonna 1920. Leijonalippu mainitaan myös Jääkärimarssin kolmannen säkeistön sanoissa: ”Sen leijonalippua jääkärien käsivarret jäntevät kantaa”.

VAIKKA hänen suvussaan ei ollut jääkäreitä, vuonna 1973 juuri 17 vuotta täyttänyt Tikkala löysi siitä huolimatta itsensä Hämeen jääkäripataljoonasta. Linnan kasarmin ruokalan seinässä luki, ”Ei ole joka pojalle suotu jääkäriksi tulla.”

–Silloin tietysti meidän nuorten poikien itsetunto nousi, Tikkala muistelee. –Kasarmilla oli myöskin kunniamarssina Jääkärimarssi, joka on siitä lähtien ollut hyvin lähellä sydäntäni. Kun Jääkärimarssi soitetaan ja minulle tulee sitä kuunnellessa tippa silmäkulmaan, voin sanoa, että soittokunta on hyvä. Ellei tule tippaa silmäkulmaan, soittokunta on vain kohtalainen — mutta aina se koskettaa.

Hän kertoo olleensa aina kiinnostunut kotiseutuhistoriasta ja historiasta laajemminkin. Sotahistoriasta hän kiinnostui sisällissotaan osallistuneen äidinisänsä ja talvi- ja jatkosodassa taistelleen isänsä kautta.

–Heitä ei tullut silloin henkilökohtaisesti tentattua, kun siihen olisi ollut tilaisuus, niin tämä on ollut vähän tällaista jälkijättöistä, pikkuhiljaa asiaan paneutumista.

Luennon kuvituksena toimineet kortit, kirjeet ja valokuvat olivat hänen omista kokoelmistaan. Korttien kuvapuolta enemmän häntä kiinnostavat toiselle puolelle kirjoitetut elämäntarinat — sekä filatelia eli postileimat.

–Postimerkkejä keräsin jo lapsena, ja se vaihtui jossain vaiheessa kenttäpostin keräilyksi. Se täydensi kirjallista kiinnostusta. Yleensä kenttäpostilähetykset ovat talvi- ja jatkosodan ajalta, mutta olen löytänyt myöskin vapaussotaan liittyvää postia sekä oikeita kruununjalokiviä, eli jääkäriliikkeen lähetyksiä.

LISÄÄ jääkäriasiaa on luvassa sunnuntaina 28. huhtikuuta, kun Kortesjärven liikuntatalolla järjestetään 22. jääkäriseminaari. Tilaisuus alkaa kello 13, ja sen ohjelmassa on puhetta muun muassa jääkärien merkeistä, tunnuksista ja aineellisesta perinnöstä, valkoisten armeijan ruotsalaisista vapaaehtoisista ja pohjalaiskylästä kenraaliksi nousseesta Uno Fagernäsistä.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.