Liika harrastaminen tappaa soittomotivaation

Annabella Kukkolalla ei ole motivaatio-ongelmia.
Härmänmaan musiikkiopiston rehtori kertoo, miten soittomotivaatiota pidetään yllä

Härmänmaan musiikkiopistossa alkoi syksyllä jälleen uusi lukuvuosi.

Koska musiikki edellyttää pitkäjänteistä, tavoitteellista harjoittelua, jossain välissä voi käydä niin, että kiinnostus lopahtaakin.

Opiston vs. rehtori, musiikin maisteri Minni Ilmonen opettaa itse viulua sekä musiikin hahmotusaineita. Hän kertoo, että motivaation voi tappaa liika harrastaminen tai stressi.

–Usein harrastavissa perheissä harrastetaan montaa asiaa yhtä aikaa. Jos urheiluharrastus vie kolme iltaa viikossa ja saman verran tulee musiikin harrastamisesta soittotunnin, orkesterin ja musiikin hahmotusaineiden kautta, aika jää vähiin ja väsymys iskee. Silloin saattaa tulla mieleen tehdä valintaa harrastusten välillä.

–Samoin koulujen vaihtuessa ja koeviikkojen lähestyessä opiskelijoille saattaa tulla paineita koulusta. Tällöin voi harkita myös välikauden pitämistä musiikkiopistosta esimerkiksi syksyn ajan. Kun tilanne tasoittuu, onkin kiva jatkaa soittoa keväällä uudella innolla.

Tärkeää on myös levätä riittävästi.

–Eli jos soittaa useamman tunnin päivässä, kannattaa pitää pieniä taukoja käsien lepuuttamiseksi.

Jos opiskelijan kiinnostus lopahtaa, opettaja ja opiskelija voivat pohtia yhdessä opiskelijan tavoitteita ja elämäntilannetta ja miettiä, mikä on realistinen tavoite tällä hetkellä.

–Jos opiskelijan elämäntilanne on raskas, silloin voidaan keskittyä enemmän soittamisen iloon kuin tavoitteisiin.

–Opiskelija voi myös itse ehdottaa opettajalle kappaleita, mitä haluaisi soittaa. Ehdottomasti kannattaa myös tulla eri yhteissoittomahdollisuuksiin mukaan. Siitä voi saada lisää innostusta ja samanhenkisiä ystäviä.

Vanhempien tehtävä puolestaan on tukea lapsensa harjoittelua.

–Oikeanlaisen soittimen löytäminen, harjoituksiin kuljettaminen ja onnistumisesta yhdessä iloitseminen ovat tärkeitä. Tasosuorituksen jälkeen kotona voidaan juhlia vaikka jäätelöllä onnistumista. Se on tärkeää, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsen ja nuoren harrastuksesta ja sen etenemisestä ja kannustavat siihen. Konsertteja ja hyviä soittajia kannattaa myös mennä kuuntelemaan ja hankkia musiikkia äänitteinä.

Vanhempien pitäisi myös auttaa opiskelijaa ymmärtämään säännöllisyyden merkitys harjoittelussa ja tavoitteiden saavuttamisessa. Säännöllinen harjoittelu on taito, joka pitää opetella. Ilman sitä edistymistä ei tapahdu.

Kyse ei kuitenkaan ole harjoitteluun pakottamisesta.

–Kiinnostuksen kautta soittaminen on myönteistä, kivaa toimintaa, joka tuo iloa itselle ja muille. Kotona musisointi tulee ajatella hauskana asiana, ei pakkona. Harjoittelemisen palkintona on edistyminen tunneilla ja omassa soitossa, mikä lisää soittamisen iloa ja mahdollisuuksia. Kesän musiikkileirit ovat myös hyvä asia kiinnostuksen ylläpitämiseen ja virikkeiden saamiseen.

Välillä voi harjoitella vähemmän ja välillä enemmän; pääasia on säännöllisyys ja soiton ilo. Lyhytkin säännöllinen soittaminen edistää oppimista.

Tauon pitämistä harjoittelusta kannattaa punnita tarkkaan.

–Jatkuva soittaminen on aina parempi vaihtoehto, mutta elämäntilanteen muutoksissa lyhyt tauko voi kirkastaa tilannetta ja antaa joustoa tarvittaessa.

Jos lapsi kuitenkin sanoo haluavansa lopettaa kokonaan, vanhemman kannattaa pohtia vaihtoehtoja musiikkiopiston rehtorin kanssa.

–Joskus tällaisessa tilanteessa selviää, että jokin toinen soitin onkin alkanut kiinnostaa enemmän.

Kortesjärveläinen Siiri Nieminen, 9, aloitti syksyllä piano-opinnot.

Hänen äitinsä Suvi Nieminen kertoo, että perhe on kokeillut harrastuksia painista palokuntaan. Nieminen on kuljettanut lapsikatrasta kaikkialle, missä he ovat halunneet käydä, koska hän haluaa löytää jotain juuri heille sopivaa.

–Haluan antaa lasten kokeilla sellaistakin, mikä on itselleni vieraampaa tai joka ei ole minun juttuni. En voi rajoittaa sen perusteella, mikä itseä kiinnostaa.

Nieminen ei itse ole musikaalinen, mutta hän sanoo voivansa tukea tytärtään kannustamalla ja muistuttamalla, että nyt harjoitellaan.

–Olemme sopineet, että kun harrastusta kokeillaan, sitä jatketaan koko kauden ajan. Toki kaikille tulee hetkiä, ettei se kiinnosta, mutta vasta kauden jälkeen kokeillaan jotain muuta.

Annabella Kukkola, 18, puolestaan on musiikkiopinnoissaan loppusuoralla. Hän aloitti huilun soiton viidennellä luokalla, ja nyt käynnistyi kahdeksas opiskeluvuosi.

Hän harjoittelee kolme–neljä kertaa viikossa. Läksyjen läpi soittaminen vie joskus vartin, joskus tunnin.

Ensi keväänä hän aikoo suorittaa kolmannen tason tasosuorituksen. Sen jälkeen kutsuvat muut opinnot, ja musiikki jäänee harrastuspohjalle. Opinnot ovat kuitenkin siinä pisteessä, että hän pystyy halutessaan jatkamaan harrastamista itsenäisesti.

–Vuosien varrella ei oikeastaan ole ollut hetkiä, ettei soittaminen olisi kiinnostanut. On se hieno taito osata soittaa oikein kunnolla, hän kertoo.

Hänen huilunopettajansa Johanna Peltokangas toivoo, ettei huilu jäisi opiskeluaikoina pölyttymään.

–Toivottavasti Annabella löytää opiskeluaikana jonkin porukan, jonka kanssa soittaa ja pitää yllä taitoa, vaikka hän ei soittotunneilla kävisikään. Tai sitten ihan vain soittaa itseksensä.

Juttua korjattu 23.8.: Annabella Kukkolan sukunimi oli väärin.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.