Talviunta arjen raatajille

Se oli joskus ennen muinoin, kun ihmiset osasivat valmistautua talven tuloon. Nyt sählätään viime hetkillä ennen töihin lähtöä auton sisätilalämmittimen kanssa ja kirotaan, kun ikkunat ovat paksussa jäässä.

Ja kaivetaan takaloosterista jääskrapaa, joka viimein löytyy ja menee tietenkin kiireessä keskeltä halki ja terävä reuna viistää sormesta palan. Siinä sitten verta vuotava, jo pahasti töistään myöhässä oleva, kansalainen kiroaa ensimmäiset pakkasensa näyttävän vuodenajan syvälle alimpaan helvettiin ja tuhlaa niitä voimavaroja, mitä jo edesmenneet sukupolvet vielä osasivat vuodenkierrossaan säästää, viisaita kun olivat ja geenitkin siihen painokkaasti ohjeistivat.

Ei ymmärrä nykyihminen ottaa enää vuodenaikoja toiminnassaan huomioon millään tavalla, vaan se kapinoi kaamosväsymystä vastaa kaikin tavoin ja kuvittelee olevansa kaiken sellaisen yläpuolella. Se napsii C- ja D-vitamiineja, syö sellerinvartta, kerää energiaa ujuttamalla valoa kupoliin niin silmien kuin korvienkin kautta, ei suostu antamaan periksi sille, mikä vie metsän kuninkaankin, kuusikon mahtavan nallen, torkkumaan koloonsa koko talvensydämen ajaksi.

Eikö pitäisi meidänkin jo myöntää, että kun esi-isät aikoinaan turkisten perässä tänne pimeään, kylmään pohjolaan tulivat johdatetuiksi, tekivät he sen sillä ajatuksella, että talvi on ihan vaan yhtä selviytymistä, ei silloin edes yritetä mitään muuta! Mentäisiin vaan sieltä, missä aita on matalin, ihan hyvällä omatunnolla.

Ihan ensimmäisenä pakkasrajat nyt käyttöön ja ehdoton töihin- ja kouluunlähtökielto silloin, kun pakkasmittarin lukema putoaa alemmas kuin -25 astetta. Miten paljon säästyisi energiaa ja hermovoimia, kun saisi jäädä kotipesän lämpöön, eikä tarvitsisi turjustaa ipanoita koulutielle. Ei tarvitsisi lähteä epävarmalla autonrotjulla taipaleelle pelkäämään polttoainesuodattimen tukkeutumista tai rengasrikkoa ja kotipesässä voitaisiin pakkaspäivä hyödyntää viettäen laatuaikaa pelaamalla Afrikan tähteä tai puuhamalla jotain muuta yhdessä. Näin lyhenisivät myös jonot avioliittoterapeuteille ja teiniangstisetkin varmasti saisivat paljon tarvitsemaansa lepoa, eivätkä tekisi enää niin paljon kouluissa pahojaan. Eivätkä opettajatkaan ratkeaisi niin helposti burnouttiin, kun kovilla pakkasilla saisi vetää vällyt korviin ja kerätä voimia varastoon.

Ja vaikka ei tulisi pakkasiakaan, niin joitain ylimääräisiä lomapäiviä voisi joka tapauksessa sydäntalvelle järjestää ihan valtakunnallisesti. Sellaisia mindemptiness-päiviä, jolloin mietittäisiin vaan kevyitä asioita, mutta ruumis altistettaisiin oikealle työnteolle, vaikka puiden pilkkomiselle tai lumen luomiselle. Istumatyöläisetkin pääsisivät tällöin jumppaamaan jerkkua reisiin ja aivot saisivat lepoa puuduttavilta työasioilta.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.