Elävien kuolleiden päivä

Kesäkuussa yhtenä lomapäivänä kävin viidessä Tuusulanjärven ympäristön kulttuurikohteessa.
Ainola oli säveltäjä Johan Sibeliuksen (1865–1957) koti. Aholassa asui kirjailija Juhani Aho (1861–1921). Halosenniemen rakennutti kodikseen ja ateljeekseen taidemaalari Pekka Halonen (1865–1933). Erkkolassa asusti runoilija Juhana Heikki Erkko (1849–1906).
Viides oli vain pieni mökki, jossa viimeiset kuukautensa vietti kirjailija Alexis Stenvall (1834–1872), taiteilijanimeltään Aleksis Kivi.
Tutustuminen Kiven viimeiseen asuinsijaan maksoi kaksi euroa, mutta Ainolaan, Aholaan, Halosenniemeen ja Erkkolaan menin sisään Museokortilla. Yhdellä ja samalla 59 euroa maksavalla kortilla voi käydä vuoden aikana yli 230 museossa, useitakin kertoja, jos haluaa.
Taiteilijoiden koteihin tutustuminen elävöitti historiankirjoista tuttuja asioita. Siitä kesäkuisesta sadepäivästä muodostui elävien kuolleiden päivä.
Erityisesti mieleeni jäi kaksi huonekalua. Ainolassa katselin tuolia, jolla istuessaan Sibelius tapasi poltella sikareitaan. Siinä ihan oikeasti oli viettänyt aikaansa ihminen, joka sävelsi Finlandian ja Jääkärimarssin.
Ei ole varmuutta, mikä enää on alkuperäistä Kiven kuolinmökissä ja sen sisustuksessa. Silti minä ajattelin, että juuri siinä sängyssä oli maannut ja kuollut ihminen, joka kirjoitti Seitsemän veljestä ja Nummisuutarit. Seinällä roikkui vitriinissä hänen ylioppilaslakkinsa, joka sen aikaiseen tapaan oli väriltään musta, ei valkoinen.
Heinäkuussa yhtenä lomapäivänä pääsin Museokorttia vilauttamalla katsomaan uudempia ripustuksia, sillä perinteisesti käyn tutustumassa vuoden nuoren taiteilijan näyttelyyn Tampereen taidemuseossa.
Iltapäivällä lipsahti jälleen menneisyyden puolelle. Kortilla pääsi äskettäin remontoituun Lenin-museoon Tampereen työväentalossa. Siellä kerrotaan Vladimir Iljitš Leninistä (1870–1924), mutta myös hänen liittymäkohdistaan Suomeen.
Jääräpäisesti laitoin tähän tekstiin kaarisulkeiden väliin syntymä- ja kuolinvuosia, koska niistä näkee, millä aikakaudella kyseiset henkilöt olivat nuoria ja aktiivisia.
Ensi vuonna juhlimme sitä, että Suomen suuriruhtinaskunnan eduskunta joulukuussa 1917 hyväksyi senaatin antaman itsenäisyysjulistuksen. Ensimmäisenä uuden valtion tunnusti Leninin johtama Venäjä.
Itsenäisyys tuskin olisi toteutunut ilman taiteilijoiden pohjatyötä. He loivat omaleimaista kulttuuria, jonka ansiosta suomalaiset tunsivat olevansa erillinen kansakunta.
Kun vietämme Suomen valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlavuotta, toivon, että katseemme eivät kohdistu vain sataan itsenäisyyden vuoteen. Toki nekin ovat tärkeitä, samoin kuin jokainen uusi päivä itsenäisenä Suomen tasavaltana.
Itsenäisyys oli kuitenkin vain lopputulos vuosisatoja kestäneestä kehityksestä ja otollisista maailmanpolitiikan käänteistä. Mielenkiintoisempaa ja ehkä oleellisempaakin on pohtia sitä pitkää prosessia, joka johti itsenäistymiseen. Siinä auttavat Museokortti ja elävät kuolleet.

Tämä kolumni julkaistiin Järviseudun Sanomissa keskiviikkona 1.8.2016.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.