Pyyhepäivän ilahduksia

Joskus sitä ilahtuu tosi pienestä. Tänä aamuna ilahduin mahdottomasti, kun näin vasikoita pellolla. Sellaisia vähän takkuisen näköisiä ylämaankarjan kersoja, jotka silmin nähden nauttivat kesäisestä aamusta ja kirmailivat peräkyöryä pitkin pientareita. Ihan lenheetiä oli niitten elämä siellä pellolla!
Toisen kerran tänään ilahduin siitä, kun olin monta tuntia tuhlannut kimurantin probleemin kanssa vähäisiä aivovoimiani, kironnut erään firman juipit hiljaa itsekseni ja kahvitunnilla vähän ääneenkin, kun mikään ei ottanut onnistuakseen. Viimein kumminkin saatiin kaikki toimimaan ja tein havainnon, että vika olikin täällä päässä ja vieläpä ihan oman näppäimistön takana. Miten suuresti ilahduinkaan kun huomasin, ettei vika ollut sellaisessa työvaiheessa mihin en itse pääse vaikuttamaan ja miten vähällä ongelman saa kierrettyä, kunhan vain muistan laittaa seuraavalla kerralla täpän oikeaan paikkaan siinä sähköisessä lomakkeessa, millä hommaa hoidetaan.
Olen ollut aina luonteeltani vähän sellainen ongelmanratkoja, tykkään fundeerata ja käpistellä kaikenlaista ja välillä tuntuu, että vähän liikaakin yritän tehdä asioita vaikean kautta. Kaikenlainen kustomointi viehättää valtavasti ja jos johonkin on luotu automatiikka, niin eihän sitä voi sellaisenaan käyttää. Kyllä siihen aina pitää jotain omia kytköksiä kehitellä, vaikka siihen sitten uppoaisi tunti, jos toinenkin. Oman näköistä pitää saada, meni sitten systeemit syteen tai saveen.
Mutta toisaalta tällainen ongelmanratkonta on nykyään aivan liian helppoa. Vaikka mitä tulee mieleen niin voi kysyä Googlelta ja kyllä se vastaus melkein aina sieltä löytyy. Paitsi siihen kysymykseen, mitä jo Linnunradan käsikirjassa liftareille aikoinaan pohdittiin eli ”mikä on vastaus elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen?”
Tätä aasinsiltaa hyödynnänkin nyt toivottamalla kaikille hyvää pyyhepäivää! Jos ette tiedä mistä on kyse, niin kysykääpä Googlelta.
Itse olen joskus niin laiska, etten jaksa edes googlettaa. Viime viikolla kysyin suoraan Facebook-kavereilta, että mitä on lupiini, jota tuoteselosteen mukaan löytyy pieniä määriä kikherneiden joukosta. No, joku muu sitten oli googlettanut ja niin sekin kysymys sai vastauksensa kohtuullisen nopsasti. Ei ollut ihan myrkkyä tämä mystinen lupiini, vaan ihan oikea viljelty kasvi joka tosin saattaa aiheuttaa allergisen reaktion hänelle, jolla on maapähkinäallergia.
Varmasti yksi hulluimmista kysymyksistä mitä olen hakukoneelta kysynyt, on se, että miksi kaikki maistuu metallilta? Jos kiinnostaa, niin käykääpäs tätäkin nyt itse utelemassa kaikkitietävältä netiltä, pienenä vinkkinä vielä kerrottakoon, että kysymyksen tekoa edeltävällä viikolla olin syönyt pinjansiemeniä…

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.