Kortesjärven Ylikylän nuorisoseuralla on kokoonnuttu heinäkuun ajan kökkäkeskiviikkoihin, jossa talon kunnostustyöt ja kulttuuri ovat kulkeneet käsi kädessä. Kävin tutustumassa toimintaan viimeisellä kokoontumiskerralla 29. heinäkuuta.
Ruokailu- ja kokoontumistilassa Jarmo Kumpula kiipeää tuolille maalaamaan kattoa. Salissa joukko naisia on kerääntynyt pöydän ympärille askartelemaan lavasteita. Syyskuussa ensi-iltansa saavaan Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin -näytelmään tarvitaan neljä kirjahyllyä, mikä tarkoittaa yhteensä noin 800 kirjanselkämyksen valmistamista vapaaehtoisten voimin.
–Aluksi oli usko koetuksella. Tämä on suuritöisin lavastus, mitä on pitkään aikaan tehty, eikä kirjahyllyn lavastamiseen löytynyt ohjeita, kertoo hallituksen puheenjohtaja Joonas Autio.
Kirjanselkämyksien näpertämistä Johanna Rintala, Elina Autio, Päivi Kumpula, Neea Rintala ja Laura Jokinen kuvailevat rentouttavaksi ja terapeuttiseksi. Pääsen itsekin toteamaan väitteen oikeaksi, kun vietän hetken kökkäläisten seurassa askartelemassa.
Aution mukaan Ylikylän nuorisoseuralla on tehty näytelmiä 120 vuoden ajan, nykyään joka toinen vuosi. Tänä vuonna uutena asiana esitykseen on saatavilla tekstitys selkosuomeksi, englanniksi, ukrainaksi ja venäjäksi. Vastaavaa on joissakin isommissa teattereissa, mutta harrastajateatterissa se on harvinaista. Autio kuvailee, kuinka nuorisoseura vastaa nykypäivän tarpeisiin, unohtamatta menneiden sukupolvien rakentamaa perintöä:
–Tämän talon pitää vastata ihmisten tämän hetken tarpeita, myös vapaa-ajan ja harrastamisen osalta. Kaaoskorjaamo-podcastilla saatiin nuoria mukaan, mutta jos kysyttäisiin, missä on lähin podcast-studio, niin kukaan ei ympyröisi tätä Rintalanmäen kohtaa. Toiminta elää ja tulee uusia juttuja, mutta toisaalta muistetaan se historia. Se sitoo ihmiset hirveän tiiviisti kulttuurin ja paikallishistorian ketjuun. Ihmisen tarve kohdata toinen ja löytää samaan heimoon kuuluvia on sisäsyntyinen. Tämä on vain nykyaikainen konstruktio siihen, että tultaisiin luolaan nuotion äärelle syömään. Ne elementit toteutuvat nyt tässä nuorisoseurantalolla. Jos tällaista tilaa ei olisi, niin mihin ihmiset kokoontuisivat kylässä, jossa asuu 300 ihmistä?
”Jokainen saa tehdä omannäköistä juttua”
Historia tunnustetaan konkreettisesti nuorisoseuran tulevassa näytelmässä.
–Jokaisen nuorisoseuralla tehdyn näytelmän nimi vuodesta 1906 lähtien on kirjattu lavasteiden kirjanselkämyksiin. Yksi esitys sitoo kaikki esitykset yhteen. Se on tällainen ylisukupolvinen juttu, että teos, joka on tehty tämän yhdistyksen alla 120 vuotta sitten, on nyt mukana tässä näytelmässä, joka tekstitetään ukrainaksi, mikä olisi ollut aivan abstrakti ajatus silloin 120 vuotta sitten, Autio summaa.
Autio on toiminut nuorisoseuran hallituksen puheenjohtajana 17 vuotta.
–On todella palkitsevaa, kun ihmiset ”tuloo tekemään”. Pointti on, että tehdään yhdessä ja jokainen saa tehdä omannäköistä juttua. Se antaa itselle tunteen, että tässä tehdään asioita, millä on merkitystä.
Marleena Lillstrang
