Ben Alex on kirjassaan Parhain terveisin (suomennos SLEY 1997) tuonut luettavaksi kirjeiden aatelia. Harva meistä on elänyt aikana, jolloin tärkeää ihmisten välistä kirjeiden vaihtoa on käyty. Kirkkoisä Hieronymus on kirjoittanut vuonna 374 vähän ennen hänen päätöstään ryhtyä erakoksi: ”Pyydän Teitä hartaasti, että rukouksillanne vapauttaisitte minut tämän maailman pimeydestä.”
Erasmus Rotterdamilainen oli 1500-luvun hollantilainen renessanssifilosofi, humanisti, teologi ja kirjailija. Hän elvytti latinan ja kreikan harrastusta antiikin Euroopassa. Kuuluisin teos häneltä on Tyhmyyden ylistys. Hän kirjoittaa mielestäni viisaasti: -Kirje ei saisi rajoittua yhteen ainoaan asiaan. Eikä se saisi olla pitkästyttävän pitkä. Kirjeessä tarvitaan siis yksinkertaisuutta, vilpittömyyttä, huumoria ja nokkeluutta.
Taiteilija Vincent van Gogh kirjoitti veljelleen Theolle 1880: ”Minusta paras tapa oppia tuntemaan Jumalaa, on rakastaa monia asioita.” Irlantilainen runoilija ja lauluntekijä Thomas Moore (1779–1852) kirjoitti mielenkiintoisesti kirjeenvaihdosta: ”On olemassa sielukasta yksinkertaisuutta: tavallinen selkeä kielenkäyttö, joka puhuu tunteista ja tilanteista suoraan, avoimesti ja läpinäkyvästi. Nämä yksinkertaiset ilmanemismuodot päästävät sielun näkyville, ja siksi sopivat kirjeiden kirjoittamiseen. ”
Kirjeet luokitellaan siis omaksi tyylilajikseen. Eikä todellakaan ole helppo tyyli kelle tahansa. Palaan rakkauskirjeisiin, joista itselläni on kokemusta. Ja olen jopa sanonut, että jokaisen rakkaussuhteen olisi hyvä välillä olla kirjekyyhkyn päässä toisistaan. Tiedän, mitä on kirjeen odottaminen. Eikä sitä kuorta avatessa ja kirjepaperia lukiessa mieti tyyliä, virheitä tai kirjeen lyhyyttä (pitkiä ne eivät olleet, mutta omat kirjoittamani varmaan monisanaisen tylsiä). Sisältö täytti kaikki viikkojen odotukset ja pyyhkäisi pois epäilykset. Ne lauseet tasapainottivat tunnemaailmani, nostivat niin sanotusti suosta valoon ja virkeisiin tunteisiin.
Oikeastaan rakkaussuhde on parhaimmillaan kirjeenvaihdon päässä toisistaan. Siinä molemmat välttyvät arkisista huolista, loukkauksista ja turhautumisista sekä itseen että toiseen. Rakkauskirjeissä yhteys on niin ihanaa! Elämänpituista ja vilpitöntä toivoa, uskoa, rakkautta; vain kahdestaan!
Leena Valkeus
