Koivukujan reunustaman hiekkatien päässä odottaa tulijan pysäyttävä näkymä. Puolen hehtaarin tontti itsessään esittelee omistajansa: vain ahkera, itseään säästelemätön ja luova ihminen voi saada aikaan tällaista. Kesäparatiisi on yhden sanan kuvaus omistajansa, Hilkka Jylhän vapaa-ajankodin pihapiiristä ja puutarhasta Kortesjärven Fräntilän kylässä.
Sodan jälkeen, vuonna 1950 valmistunut, Hilkan isän Arvo Heikkilän perheelleen rakentama talo pihapiireineen siirtyi Hilkan ja hänen puolisonsa omistukseen 1990-luvun alussa. Vuonna 1993 valmistuneen remontin jälkeen paikka on ollut Jylhän perheen, kahden aikuisen lapsen ja kuuden lapsenlapsen vapaa-ajan kotina. Vuosikymmenissä rakentunut puutarha muodostuu toinen toistaan viehättävimmistä, häkellyttävän kauniista yksityiskohdista.
Jylhä teki elämäntyönsä yrittäjänä yhdessä puolisonsa kanssa.
–Kotimme on Kaustisella, jossa teimme yhdessä puolisoni kanssa pitkän uran K-Kaupan yrittäjinä. Kehitimme kaupan palveluja 2000-luvun alussa tekemällä kaupalle oman keittiön, jossa valmistin ruokia palvelutiskille myyntiä varten. Se oli silloin mittapuussaan uusi ja suuri asia. Valmistin keitot, laatikot, salaatit, lihapullat ja -pihvit, joita tuoretiskiltä myytiin. Kauppa kävi hyvin, mutta vaati paljon. Aloitin joka päivä aamulla puoli viideltä, jotta tuoreet valmisteet saatiin ajoissa myyntiin.
Jylhä suhteuttaa sen aikaista palvelua palaamalla mieliinpainuvaan muistoon.
–Saarioisten edustaja oli kerran käymässä ja katseli tuoretiskiämme. Hän kysyi, saako ottaa kuvan. Toki annoin luvan ja myöhemmin edustaja kertoi, miten oli näyttänyt kuvaa Helsingissä eräässä palaverissa ja pyytänyt arvuuttelemaan, mistä päin Suomea tällainen tuoretiski mahtanee löytyä. Arvauksissa oli veikattu suurten kaupunkien isoja marketteja ja hämmästys oli ollut suuri, kun paikaksi selvisi pieni Keski-Pohjanmaan Kaustinen.
Jylhä kertoo, ettei lomia niihin aikoihin vietetty. Työ piti kiinni kauppiaspariskunnan joka päivä, myös viikonloppuisin.
–Joskus saimme viettää jonkinlaisia lomia, nekin eri aikoihin. Juuri niinä ruuhkavuosina tämä paikka oli henkireikämme. Saatoimme tulla tänne lauantaina kaupan sulkemisen jälkeen, lämmiteltiin sauna ja syötiin hyvin, mutta jo sunnuntaiaamuna piti olla takaisin Kaustisella. Vaikka aikaa oli vähän, tämä paikka irrotti meidät henkisesti siitä arkirumbasta, jossa Kaustisella elimme.
Eläkevuosina puutarha tarjosi mielekästä tekemistä
Jylhä uskoo hektisen työrytmin vaikuttaneen työvuosien jälkeiseen tapaan elää arkeaan. Eläkkeelle siirtyessään Jylhä alkoi tehdä puutarhassa kaikella sillä energialla, joka aikaisemmin oli kulunut päivätyössä. Ideoita oli paljon ja puutarhassa hän toteutti luovuuttaan ja fyysistä tekemistä.
–Muistan, miten naapuri kerran sanoi, että sinulla on kahdeksan erilaista levähdyspaikkaa puutarhassasi, mutta en ole nähnyt koskaan sinun istuvan niistä yhdelläkään, Jylhä naurahtaa.
Jylhä sanoo kuitenkin saunan jälkeen istuvansa pihakeinussa ja toteavansa, miten kaunista täällä on.
Tekemistä itsessään Jylhä arvioi lopputuloksen kanssa yhtä tärkeäksi. Jylhän elämä ja yhteiset eläkeiän suunnitelmat puolison kanssa romuttuivat Jylhän puolison vakavan sairauden myötä. Jylhä jäi leskeksi keväällä 2022.
–Tuolloin tämä oli minulle terapiapaikka. Tuntui hyvältä saada tehdä työtä täällä. Sain hetkittäin ajatuksiani muualle ja fyysinen kuormitus tuntui hyvälle. Näinä vuosina on kuitenkin alkanut hiljalleen kyteä ajatus kaiken määräaikaisuudesta. Minulla on Kaustisella koti, omakotitalo, jossa on myös puutarha, tosin pienempi. En tästä nuorene. On otettava huomioon realiteetit. Haluan lukea, matkustaa ja pitää itseni kunnossa. On aika satsata nyt erilaisiin asioihin, Jylhä toteaa.
Luopumisen aikakausi
Hilkka Jylhä pohtii hiljalleen autioitumassa olevien maaseudulla sijaitsevien talojen kohtaloita.
–Luopuminen on nyt yleistymässä oleva ilmiö. Me vanhemman sukupolven edustajat emme enää jaksa pitää taloista ja vapaa-ajan paikoista huolta. Usein perhekunnan nuoremmat polvet ovat asemoituneet kauaksi lapsuutensa kesäpaikoista. Työtä on yhä harvemmille tarjolla maalla. Ei ole enää väkeä huolehtimaan paikoista entiseen malliin. On luopumisen aikakausi.
Jylhä sanoo vapaa-ajan kodin olevan täynnä muistoja ja elinkaaren tärkeitä tapahtumia.
–Olen syntynyt tuossa kamarissa. Isäni kuoli tässä huoneessa, kun olin kymmenvuotias. Elin ja kasvoin täällä, vietimme paljon aikaa puolisoni ja perheen kanssa. Nyt olen ilman puolisoani opetellut toisenlaista elämää täällä. Kyllä tässä paikassa on suuri osa minua.
–Olisi surullista, jos tämä paikka ja puutarha rapistuisi hoitamattomana. Toivon, että tämän paikan haluaisi joku pariskunta tai joku, joka pitäisi huolen vuosikymmenten kädenjäljestä puutarhassa. Haikeaa on luopua, mutta koen, että on toisenlaisten asioiden aika, Jylhä toteaa, eikä haikeutta ole tarpeen peitellä.
Regina Ketomäki
