Talon jäädessä asumattomaksi pihamaa villiintyy ja viimein metsittyy ankean näköiseksi. Metsäpuutarha taas lähtee päinvastaisesta: lehtimetsää matkimalla nurmikolle tuodaan silmänruokaa ja annetaan monivuotisille vihanneksille ja pensaille mahdollisuus tuottaa satoa korkeamman kasvuston suojatessa kesän paahteelta.
Titta Väänänen saa pihatyön kuulostamaan helpolta, puutarhuri kun on: kuoritaan nurmen pinta ja käännetään nurin. Alaa ei käännellä sen enempää, eikä kykitä juurista ja heinistä putipuhtaaksi, vaan ruvetaan penkin tekoon. Jos on puhdasta ruskeaa pahvia, katetaan kuorittu ala sillä. Jos ei ole, laitetaan käännöksen päälle suoraan useamman senttimetrin kerros puhdasta multaa ja kompostia. Koreus verhotaan katteella.
–Toki penkin perustamisessa on työnsä, ja useampi käsipari tarpeen, mutta alkuvaiheen jälkeen helpottaa. Tärkeää on suojata istutetut kasvit katteella kuivuudelta ja rikoilta, ja lisätä katetta niin että suojaus pitää.
Metsäpuutarhaan sopivat pienenkin pihan valtit: kasvihuone ja lavaviljely. Juureksia haluava voi korotetun lavan myötä keventää työasentoja ja kumppanuuskasvien valinnalla vaikuttaa ravinteiden riittävyyteen ja sitä kautta ostolannoituksen määrään.
–Isomman pihan metsätarhassa tarkoitus on, että kauppalasku jää vuosi vuodelta niin lannoitteiden, torjunta-aineiden kuin taimien osalta pienemmäksi, mutta monimuotoisuus ja sadon määrä lisääntyvät, Väänänen selventää.
–Kumppanuuskasveja kierrättämällä saa maaperän eri ravinteet käyttöön. Basilikan kaveriksi sopii tomaatti ja kurkku. Jos porkkana ja sipuli ovat likekkäin, sipuli hämää porkkanan vihollisia.
Kaikesta ei voi tinkiä: lava tarvitsee puhtaan mullan ja sinne tulevat vihannekset riittävästi tilaa. Liian täyteen ei lavaa kannata ahtaa.
Hankintoja kannattaa tehdä huolella ja harkiten
Ruokajätteet Väänänen kompostoi ilmatiiviissä astiassa huoneenlämmössä, ei isossa ulkopöntössä: perunankuoret ja muu pilkottu ruokajäte fermentoituu hapettomassa astiassa. Fermentointia vauhdittaa bokashi-rouhe. Kasvulle välttämättömän typen sitovat apilan ohella herneet ja pavut. Tyrni on myös hyvä typpikasvi, mutta runsaan juurivesoittumisen vuoksi Väänänen ei sitä suosi. Yllätyksen puutarhurille on tuonut monivuotinen mukulakasvi maa-artisokka sitkeydellään.
–Pienet, maahan jäävät mukulat työntävät laattojen reunalta vartta, ja artisokkaa voi löytyä yllättävistäkin paikoista.
Jotta yllätykset eivät olisi ikäviä, Väänänen kehottaa tutustumaan kasveihin ennen kuin tekee hankintoja: isotuomipihlaja on vieraslaji, jota edelleen myydään kauppapuutarhoissa. Sitä Väänänen ei missään tapauksessa istuttaisi pihaansa, koska voimakas laji leviää helposti ja valtaa kasvualaa muilta.
–Oman pihan kasvit löytyvät harkiten, ja ne palkitsevat puutarhurin, kun ottaa huomioon muun muassa istutuspaikan tuulisuuden, varjoisuuden ja kasteltavuuden. Ja aina välillä pitää puutarhurin mielestä hyväksyä sekin, että työ luonnon kanssa ottaa joskus takapakkia. Jos ei muussa, niin naatit syövän peuran tai jäniksen muodossa.
Valintakriteerinä oman pihan istutuksia miettivälle voi olla sekin, millaista satoa ja milloin sitä haluaa kerätä. Jotkin päärynälajikkeet antavat satoa ehkä 5–7 vuoden kuluttua, pensaat aiemmin. Jos on aidattavaa aluetta, pensasmustikka ja hunajamarja ovat käypiä valintoja. Aitaus antaa sadon puutarhurille jäniksen sijaan. Jos piha on tuulelle altis, pölytysaikaan herkkä luumupuu ei ehkä ole paras valinta. Mutta pihan tai rahakukkaron pienuus eivät ole monipuolisuutta hakevan esteenä.
–Vaikkapa kääpiöomenapuu sopii pienelle nurmelle ja sen hedelmiä yltää poimimaan. Juuristo on kyllä herkkä ja hontelo varsi vaatii tukea, Titta Väänänen tietää.
Satoa vaikka puupölkystä
Pienen alan vievä sieniviljelmä voi olla tällainenkin ihmiselle, joka ei pääse metsään sienestämään. Koivun runkoon on ensin porattu reikiä. Koloihin on työnnetty ympätyt tapit, joiden päälle on sipaistu mehiläisvahaa. Pölkky tuottaa vuosia sieniä, tässä tapauksessa osterivinokasta. Joitain eläinkunnan edustajia puutarhaan toivotaan, joitain ei. Kukkapenkit houkuttelevat toivottuja pölyttäjiä, kehäkukka toimii myös karkottajana, samoin samettikukka, sipuli ja tomaatti. Tuhohyönteisten karkottajana toimii myös vuoroviljelyllä – tai tiaispari, joka syödäkseen kilokaupalla hyönteisiä kesän mittaan, tarvitsee pensaiden suojaa.
Japanin neuvoin
Hyötykasviyhdistyksen ja Marttojen internet-sivut ovat puutarhurille hyviä tiedonlähteitä. Samoin kansalaisopiston kurssit. Järvi-Pohjanmaan kansalaisopisto tarjoaa todennäköisesti ensi opetuskautenakin Titta Väänäsen vetämiä puutarhakursseja.
Kurssilla ja muun muassa Hyötykasviyhdistyksen nettisivuilla kerrotaan, miten vaikkapa riittoisaa japanilaista bokashi-rouhetta käyttää keittiöjätteiden kompostointiin ja kierrätykseen. Väänänen toteaa kokemuksesta, että sekoittamalla bokashi-ruokajätteen massaa halpaan multaa, saa laadukkaampaa ravinnetta eikä tarvitse ostaa kalliimpaa multaa. Periaatteena on, että maa saa osansa, se ei vain anna satoa. Kompostoinnissa syntyvä ravinteikas bokashi-liuos on yrmeää tavaraa: sopiva laimennussuhde on 1:100 ja taimille jopa 1:200. Kompostin tavara kuten muu liikalannoite voi olla kasvin tuhokin.
Jos ei netti ole käytössä, kirjasto toimii tietopankkina myös puutarha-asioissa. Ohjeita ja neuvoja hankkien onnistuu valitsemaan turvalliset kasvit.
Vaihtelua pihaan ja kotimaista pöytään
Pensaat palkitsevat istuttajansa hedelmäpuita nopeammin. Yksin herukoista on valikoimaa: on mustaa, punaista ja valkoista ja vielä perheversio, jossa on kaikki kolme väriä. Kultaherukka taas on mustaherukan ja karviaisen risteytys. Sellainenkin herukka on kuin herukkatomaatti.
Vahvanmakuinen vadelma honteloine varsineen vaatii tukea, mutta osaa kätkeä marjansa linnuilta hyvin. Mikään silmänilo kasvusto ei ole, mutta käy hyvin tontin reunuskasviksi.
Linnut ymmärtävät hyvän päälle. Jos ei ole apukäsiä virittämään suojaverkkoja herukoiden tai kirsikoiden ylle, kannattaa suosia ”näkymättömiä”, valkeita lajikkeita. Valkeana on herukan lisäksi myös kirsikoita, valkea nukkakirsikka. Valkeat marjat eivät tosin riitä rusakon karkotteeksi, se tykkää jyrsiä runkoa. Mutta jos pihassa viihtyy omenapuu, todennäköisesti kirsikkakin pysyy elossa. Pölytykseen tarvitaan kaksi tainta ja aurinkoinen kasvupaikka. Vaikka ensimmäisiä marjoja voi joutua odottamaan useamman vuoden, kirsikka voi antaa satoa 12-vuotiaanakin.
Pääosa Suomessa myytävistä kirsikoista samoin kuin pähkinöistä tuodaan melkein maailman ääristä, ainakin Euroopan laidalta, syyttä. Pähkinäpensas kuuluu Suomen luonnonvaraisiin kasveihin, kaupassa samoja ulkomaisia pähkinöitä myydään hasselpähkinän nimellä. Monimetriseksi kasvavan pensaan varsinainen kasvuvyöhyke on rajoittunut Keski-Suomen korkeudelle, mutta suojaisassa paikassa se menestyy pohjoisemmassakin – ruukussa ympäri vuoden. Jos kotipuutarhuri kyllästyy korjuuseen, oravat kyllä hoitavat sen puolen liiankin kanssa ja liiankin aikaisin. Pähkinäsatoa voi istutetusta taimesta saada parin vuoden päästä elo-lokakuussa. Pähkinöiden kasvatusta kannattaa miettiä rahan ja ravintoarvon vuoksi Kaupassa pienikin pähkinäpussi on arvokas.
Superruokaa monivuotisista vihanneksista ja yrteistä
Kolmivuotias kasvi lasketaan jo monivuotiseksi, ja tähän vihannesjoukkoon liittyvät raparperin ja parsan seuraksi sellaiset vitamiinipommit kuin melkein missä vaan kasvava ja mihin vaan leviävä maa-artisokka, piparjuuri ja metrikaupalla ylös kurkottava köynnöspinaatti. Köynnöspinaatti on vanha hyötykasvi. Pinaatin tapaan pähkinä on ravintoarvoltaan varsinaista superruokaa, jota ei-allergikko voi käyttää kastikkeisiin, keittoihin, pastaan ja pataruokiin. Aika monen perennapenkistä saisi japanilainen kokki lisukkeita: kuun- ja päivänliljaa käytetään Aasiassa paljon vihanneksena. Vallan hyvin ne sopivat suomalaiseenkin ruokapöytään, mutta eivät kotieläinten vatsaan.
Useat monivuotiset vihannekset ovat paitsi superruokaa myös silmänruokaa, vaikka pihan paraatipaikalla. Osa tuottaa ruokaa lautaselle puiden ja pensaiden katveessa ja varjoisissakin nurkissa. Suurin osa niistä on vaivattomia kasveja, jotka pysyvät hengissä sellaiseltakin, jonka viherpeukalo on keskellä kämmentä.
Vuokko Pajala
