SODAN PÄÄTYTTYÄ Suomi oli vielä hyvin maatalousvaltainen maa. Edessä olivat suuret haasteet: rajan taakse oli jäänyt teollisuutta, oli jälleenrakennettava maata, maksettava sotakorvauksia ja asutettava evakot. Kaikesta muusta oli pulaa, paitsi työstä. Alkuvuosia leimasi sodan jälkeinen tarvikepula, säännöstely kesti aina vuoteen 1954 saakka, jolloin kahvin säännöstely loppui. Suomi oli jatkosodan aikana nälänhädän partaalla.
Nopea talouskasvu sotien jälkeen kasvatti elintasoa ja lisäsi sähkönkulutusta. Uuden verkon rakentamisen ohella olemassa olevaa tuli kunnostaa kasvavaan tarpeeseen. Toimitusvarmuuden parantaminen oli haasteellista. Sähköä ei riittänyt alhaisen jännitteen vuoksi alkuvuosina tasaisesti kaikille, ja myrskyt kaatoivat puita linjoille.
Sääksjärven mylly päätettiin perustaa 1947
Sääksjärven mylly sijaitsee Porasenjoen vieressä, noin parin sadan metrin päässä lakkautetusta koulusta.
Myllyn perustamisesta päätettiin 14.12.1947 Väinö Pyhälahdella. Siihen asti myllyt kävivät tuulella tai koskivoimalla. Tuulimyllyjä oli Mäkelän mäelläkin, kirjoittaa kyläkirja. Sääksjärven Mylly Oy:n asiakirja on 12-sivuinen, koneella kirjoitettu. Kyseessä on yrityksen perustamisasiakirja, jossa on 18 pykälää ja kaksi liitettä osakkaista. Kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti yhtiöjärjestyksen 27. lokakuuta 1948. Yrityksen perustajajäsen oli Antti Mäkelä. ”Me allekirjoittaneet perustamme täten Sääksjärven Mylly nimisen osakeyhtiön, jonka tarkoituksena on harjoittaa mylly- ja sahaliikennettä etupäässä paikkakuntalaisten jauhatus- ja sahaustarpeen tyydyttämiseksi…”
Yrityksen perustamista varten läsnä olivat 25.1.1948 Pyhälahdella Antero Santala, Oiva Niemelä, Ahti Väkiparta, Einari Rantalahti, Mauno Lambacka, Matti Kotiranta, Urho Mäkelä, Jalmari Mäkelä, Armas Nimitalo, Yrjö Lassila, Tauno Mäkelä, Antti Niemitalo, Juho Kaunisto, Antti Mäkelä, Toivo Mäkelä, Heino Linna, kokouksen puheenjohtaja Väinö Pyhälahti ja sihteeri Julius Alanen. Asiakirjan todistivat Maiju Niemi, sairaanhoitajatar ja Aune Lambacka, kotiapulainen, molemmat Vimpelistä, 27.10.1948.
Rakennusmestariksi saatiin Seinäjoelta V. A. Pekkanen. ”Sähkömoottorin saaminen olikin sodan jälkeen haastavaa, kuten Väinö Pyhälahti totesi. Ne kuuluivat tuohon aikaan Sotakorvausvaltuuskuunnalle eli Sotevalle. Kuorimakone saatiin sattuman kautta ja aivan uusi Lehtimäeltä.” Kuorimakoneen osti Pyhälahti omilla rahoillaan. Summa vastaa lähes 9 000 euroa (silloisena markkoina 200 000). Näin muisteli isännöitsijä Väinö Pyhälahti 15.8.1969.
19 henkilöä omisti yhtiön osakkeita, joita oli yhteensä 100. Osakkeen arvo oli vuonna 1965 50 markkaa (nykyeuroina lähes 110 euroa). Yhtiön osakepääoma oli 500 000 markkaa. Osakkaat saivat olla vain suomalaisia.
Mylläreitä oli hankala löytää
SÄÄKSJÄRVELÄINEN Seppo Mäkelä kertoo myllystä:
–Aleksi ja Liisa Lehtimäki myivät 10.8.1948 lisää maata myllyä varten, noin 20–25 aaria jo olemassa olleen lisäksi.
Kauppakirjassa isompi myyty alue määriteltiin: ”Myytyä aluetta rajoittaa pohjoisessa Penttilän tilan raja, idässä viljelystie, lännessä Porasenjoki ja etelässä myyjien omistama kantatilan maa, jossa rajana laskuoja.” Kauppahinta oli 10 000 markkaa. Seppo Mäkelä kertoo, että mylly rakennettiin vanhan lainamakasiinin hirsistä ja saha, jossa ei ollut aluksi katosta, rakennettiin 60-luvulla viereen.
Myllärin työtuntimäärä arvioitiin suhteuttaen palkkaan 2400 tuntia, joka on 700 enemmän kuin keskiarvo. Työpäivän pituus oli noin kuusi tuntia. Harjoitteluajalta palkka oli noin puolet vähemmän kuin mylläriksi valmistuneella 2,86 euroa (2023 mukaan). Mylläreitä oli hankala saada ja vaihtuvuutta oli jonkin verran. Myöhemmin myllärin ja sahamiehen tehtävät yhdistettiin.
Toiminnasta säästöön jääneet rahat laitettiin vararahastoon, josta käytettiin rahaa sirkkeliin, vuonna 1949 pärehöylän ja voimakoneen hankintoihin. Yläkertaan hankittiin kuorimakone. Myllyn maalauksesta ja toiminnan laajentamisesta päätettiin vuonna 1950. Suomen elinkeinorakenteen muutos vaikutti myös myllyn toimintaan. 1960–70-luvun Suomen siirtyessä maatalousyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan, muutos taannutti maaseutua ja myllyjen merkitys alkoi vähentyä. Suomessa oli vielä 1950-luvulla yli 2 000 myllyä, nyt niitä on alle 50. Väheneminen alkoi 1960-luvulla, jolloin maanviljelijät alkoivat jauhaa itse rehuviljaa karjalleen.
– Muistan, kun jauhoja tehtiin vielä 70-luvulla myllyssä.
Sääksjärven myllyn toiminta loppui 1983
MYLLYN TOIMINTA loppui 1983. Myllyn kukoistuskausi oli perustamisesta 1950-luvun alkupuolelle.1952 vuosivoitto oli pöytäkirjan mukaan 31 628 markkaa (nykyeuroina 1234, mutta inflaatio söi voittoja tuohon aikaan merkittävästi).
Marraskuun alussa 1994 pidettiin yrityksen viimeinen syyskokous ja sen jälkeen on ollut keskustelua myllyrakennuksen hyödyntämisestä Sääksjärvellä.
–Yrjö esitti myllyn kunnostamista esimerkiksi kotiseutumuseoksi, kertoo Seppo.
Lasse Pippola
Sinua saattaisivat kiinnostaa myös nämä jutut
Sääksjärven metsästysseuran peijaisilla on vuosikymmenten perinteet – Järviseudun sanomat
”Siinä meni kaks vanhaa mummoa, harmaissa vaatteissa ja pussit selässä” – Järviseudun sanomat
Vahva kokkoperinne elää Vinnissä ja Sääksjärvellä – Järviseudun sanomat
