KOLMEN vuoden projekti tämä oli, kertovat vimpeliläiset kaverukset Teemu Pukkinen ja Johannes Kujala yhteisestä ensimmäisestä albumistaan. Omakustanteinen Surualbumi julkaistiin Spotify-, Youtube-, Tidal-, Deezer- ja Apple Music -alustoilla 25. joulukuuta. Alusta loppuun kaikki on itse tehtyä ja tuotettua, ainoastaan musiikin digitaalisesta jaosta on vastannut Musakonttori. Kappale Nyt ja kun oon lähtenyt, löytyy myös Iskelmä kuuluu kaikille -listalta Spotifysta.
–Albumin sisältö kumpuaa tosielämästä ja oli tunne, että johonkin muotoon se pitää purkaa. Mutta kyllä oli iso kynnys kirjoittaa ensimmäiset tekstit, kertoo kappaleet säveltänyt ja sanoittanut Kujala.
–Kappaleet syntyvät niin, että ne vain putkahtavat mieleen, usein outoihin aikoihin. Monesti olen keskellä yötä herännyt, kun on joku melodia alkanut pyöriä mielessä. Siinä ei ole muuta vaihtoehtoa ollut, kun ottaa ukulele kauniiseen käteen ja lähteä tapailemaan sointuja, naurahtaa Kujala.
–Se on kyllä hieno taito, mutta aika melankolinen on sun pään sisäinen maailmasi, kuittaa Pukkinen nauraen.
Kujala kertoo, että sen jälkeen, kun kappaleesta tulee visio, hän menee Pukkisen luo jatkojalostamaan ideaansa.
–Teemulla on mahtava taito sovittaa kappaleita ja kuunnella, mikä toimii ja mikä ei. Yhteistyö meillä toimii kaikin puolin hyvin, kun molemmilla on omat vahvuudet. Moni kappale on muuttunut Teemun käsissä alkuperäistä paremmaksi, kiittelee Kujala.
MIESTEN musiikillinen kokoonpano kulkee nimellä Kalpein Nukkuja. Nimeen sisältyy sanaleikki, joka avautuu lukijoille, tai sitten ei.
–Nimi myös istuu hyvin yhteen albumin sisällön kanssa, sanovat Pukkinen ja Kujala.
Toistaiseksi Kalpein Nukkuja -nimen alla kappaleita syntyy lähinnä eniten omaksi iloksi. Keikkailuun tarvittaisiin lisää soittajia, koska laulusta ja lähes kaikista instrumenteista vastaa Kujala. Rummuista vastaa Pukkinen. Myös studio löytyy Pukkisen kotoa.
–Se on tänne rakentunut pikkuhiljaa vuosien varrella, kun vähän kerrallaan olemme tehneet hankintoja. Pienestä ollaan lähdetty liikkeelle ja lainaksi olemme saaneet yhtä sun toista. Ensimmäisiä äänitykseen liittyviä tarvikkeita saimme lainaksi Mustamaan Pentiltä, sitten kun pääsimme jyvälle hommasta, ostimme oman äänikortin ja tarvittavaa kalustoa. Kimmo Mattilalta puolestaan saimme lainaksi paremman mikin, Hannu Siirtola lainasi akustista kitaraansa tähän projektiin, kertoo Pukkinen.
Tällä hetkellä suuremman tähtäimen suunnitelmia ei miehillä musiikin suhteen ole, mutta taas toisaalta ilmankaan musiikkia ei osaisi olla.
–Kyllä tämä sellaista hengenruokaa on. Laulanut olen aina, osallistunut kisoihinkin, mutta laulaminen ei tunnu yhtään samalta, jos musiikki soitetaan playbackina. Parempi näin. Rommia ja äänityshommia, mikäs sen mukavampaa, nauraa Kujala.
–Myös minulla musiikin kuuntelu ja soittaminen on ollut elämässä aina. Jos niitä ei olisi, en tiedä millä sen tyhjiön täyttäisin, pohtii Pukkinen.
Molemmat kertovat olevansa musiikin suhteen kaikkiruokaisia ja pitävät tärkeänäkin sitä, että musiikkia kuunnellaan monipuolisesti eri genreistä.
–Vaikutuksia varmasti on tullut myös omaan tuotantoon, vähän sieltä sun täältä.
Kaveruksia on pyydetty ensi kesäksi Museolla soi -tapahtumaan, mutta live-esiintymiseen tarvittaisiin ainakin yksi soittamaan kitaraa ja yksi koskettimia.
–Katsotaan nyt, kuinka sen kanssa käy.
Katso video YouTubessa:
