Kotona vai kaukana kotoa?  

Jaakko Keto muistelee Viikon sanassa tuhlaajapoikavertausta.
Jaakko Keto muistelee Viikon sanassa tuhlaajapoikavertausta.
Jaakko Keto muistelee Viikon sanassa tuhlaajapoikavertausta.
Jaakko Keto muistelee Viikon sanassa tuhlaajapoikavertausta.

TUTUSSA tuhlaajapoikatarinassa (Luuk.15.) isän kotona oli aluksi kaksi veljestä. Toinen otti osansa omaisuudesta ja lähti kauaksi isän kodista. Vanhempi veli puolestaan jäi isänsä kotiin ja palveleminen siellä jatkui normaaliin tapaan.  

Veljeksistä nuorempi tuhlasi omaisuutensa viettäen huonoa elämää ja kohtasi elämässään vaikeuksia. Omaisuuden tuhlaamisen jälkeen tuhlaajapojalle tuli nälkä, hän muisti isän kodissa kaiken olevan hyvin ja päätti palata sinne yhdeksi palkkalaisista. Hän palasi, eikä odottanut enää perillisen kohtelua. Isä otti kuitenkin tuhlaajan takaisin, antoi hänelle vaatteet, kengät ja sormuksen sormeen ja vielä järjesti juhlat hänelle. Raamattu sanoo, että isä iloitsi siitä, kun kadonnut poika löytyi!  

Kun luen tätä Jeesuksen kertomaa tarinaa, niin mielestäni se kertoo hyvin taivaallisen Isän rakkaudesta langennutta ihmistä kohtaan. Isän kodin ilmapiiri on rakkaudellinen ja ovi on aina avoin jokaiselle tuhlaajapojalle ja tyttärelle. Vanhempi veli ei ymmärtänyt isän kodin ilmapiiriä, hän ei iloinnut nuoremman kotiin tulosta. Viimeinen niitti taisi olla se, kun oikein vasikka teurastettiin juhliin syötäväksi veljen kotiin tulon takia. Vanhemman veljen mieli täyttyi katkeruudella ja anteeksiantamattomuudella, ehkä kateudellakin nuorempaa veljeä kohtaan. Vanhempi veli ei ymmärtänyt, että kaikki mikä oli isän, oli myös hänen käytössään.  

Me ihmiset voimme olla hukassa ja kaukana kotoa, mutta voimme olla myös kotona ja silti hukassa. Usein ajatellaan vanhemmasta veljestä, että hän oli uskonnollinen. Hän ajatteli isän hyväksynnän olevan kiinni vain siitä, että hän tekee kaiken niin kuin pitääkin. Ihmisinä emme aina näe asioita armahtavan Jumalan silmin. Me olemme kuin teksti, jonka olen joskus nähnyt paidassa: ”Jumala armahtaa, mutta minä en.” Jumala on laupias ja armahtavainen, se kuuluu hänen valtakuntansa periaatteisiin. Siksi voimme kaukana ollessamme palata takaisin ja luottaa siihen, että taivaallisen Isän kodissa on aina asuinsija sinulle ja minulle. Siellä perillisellä on kodin ilmapiiri ja lämpö ja täysi ylläpito.  

    Jaakko Keto 

Luitko jo nämä?

Lue lisää

Muuta luettavaa

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.