ETELÄ-POHJANMAAN nimikkolintu on meille kaikille tuttu isokuovi, jonka ulkoisesta habituksesta ja lentotavasta sen helposti tunnistaa. Sen sijaan, jos asiaa kuutioidaan pienempiin palasiin, niin mitkä mahtavatkaan olla Järviseudun kuntien nimikkolinnut?
Alajärven nimikkolintuna on sinitiainen, tuttu vieras lintulaudoilta. Sinitiaisen tunnistaa helposti muista tiaisista päässä olevasta sinisestä ”baskerista”, joka on todellisuudessa ultraviolettia, ihmissilmälle se näkyy sinisenä. Väritys liittyy lintujen pariutumiseen. Lintulaudoilla sinitiainen painottaa ravintonsa enemmän rasvaisten herkkujen puolelle. Sinitiainen syö paljon kasvien tuhohyönteisiä ollen näin hyödyllinen niille.
Evijärvellä lentelevä mustatiira on lintu, jonka tuntee, jos ei ulkonäöstään, niin ainakin kuuluvasta terävästä ”kit”, hieman nenäsointinen ”kjie, kjie” ääntelystä. Mustatiira on äärimmäisen uhanalainen laji ja siksi rauhoitettu. Mustatiiraa tavataan aina Oulun korkeudelle saakka. Suomessa on arvoitu kannan kooksi muutamia kymmeniä pareja. Evijärven vesistöalueet lienevät parhaimpia paikkoja tavata tämä kevytlentoinen tiira. Nimensä mukaisesti sen tunnistaa noen mustasta päästä ja alaosasta.
Vimpelissä kuukkelia saattaa tavata soisessa korpikuusikossa ja mäntymetsässäkin. Tämä varislintuihin kuuluva laji on utelias ja saattaa olla erämiehen kaverina taukopaikoilla kärkkymässä ruoantähteitä. Ravinnon puolesta kuukkeli ei ole ronkeli. Kuukkelin tunnistaa helposti kirkkaan oranssista pyrstösulista ja etenkin lentävän kuukkelin tunnistaa siipien muodosta ja lentotyylistä. Kuukkelilla on oma osansa suomalaisessa mytologiassa ja tarinoissa sielulintuna.
