Päätoimittajaksi isosedän jäljissä – ja rakkaudesta kotiseutuun

Kasvihuone ja pääkirjoitus valmisteilla

HANNU Takala harkitsi 12 sekuntia siirtymistä opettajan työstä päätoimittajaksi. Kotiseututyö on lähellä hänen sydäntään, ja sitä lehden tekeminen on monella tavoin.

Järviseudun Sanomat syntyi Hannu Takalan isosedän Frans Takalan perustamasta Kotikunta-lehdestä, jonka taustatoimijat perustivat Järviseutu-seuran ja päättivät aloittaa lehden julkaisemisen. Hannu Takala on Järviseutu-seuran jäsen kolmannessa polvessa.

Polkupyörällä kylällä liikkunut ”Fransu-setä” jäi pienen pojan mieleen hahmona, joka kulki aina kynänpätkä ja lehtiö mukanaan, jutteli ihmisten kanssa ja kirjasi asioita ylös.

Ensimmäiset muistikuvat lehdestä ovat tammikuulta 1971, jolloin Järviseudun Sanomien etusivulla oli kirjoitusvirhe. Mainoksessa yritys oli Tekstiililiike Vienö Kataja, mikä porautui Takalan mieleen ikiajoiksi.

Hän oli oppinut lukemaan pari vuotta aiemmin, 4-vuotiaana.

–Kotona Vetelissä keittiön pöydän ääressä, marraskuussa 1969 katselin Aku Ankan numeroa 12, jossa oli tarina Avaruusankat. Yhtäkkiä tajusin, mitä siinä luki. Koko maailma tuli laakista sisään. Sen jälkeen luin kaiken, mitä sain käsiini, Takala muistelee.

Vaikka lapsena Järviseudun Sanomat ei ollut suosikkilukemista, pääkaupunkiseudulla asuessa hänelle tuli tilattuna kaksi lehteä, Järviseudun Sanomat ja Perhonjokilaakso – kotiseudun paikallisuutiset kiinnostivat.

Takala lähti Vetelistä 1985 ja työskenteli pääkaupunkiseudulla tietotekniikka-alalla huoltoteknikkona. Paluu Pohjanmaalle, valtion palvelukseen Seinäjoelle, tapahtui 1990-luvun alussa ja Vimpeliin, perheen suvun juurille hän muutti 1996.

–Siitä alkoi ura opetusalalla, ensin aikuiskoulutuspuolella ja sitten Järviseudun ammatti-instituutin palveluksessa.

KOTISEUTUTYÖ on se juttu. Tykkään vanhoista tarinoista ja mielenkiintoisista kohtaloista, Takala kertoo.

–Sitä tehdään katsoen taakse päin, mutta myös eteen. Olisi hienoa, kun nuoriso ymmärtäisi, että kotiseututyö ei ole vain sitä, että katsotaan vanhoja kirnuja ja viikatteita, vaan sitä, että asiat muuttuvat ja nykyinen hetki on osa sukupolvien ketjua, tulevaa historiaa.

Kun Erkki-isä oli Järviseutu-seuran hallituksessa, lankesi pojalle varajäsenen rooli ja isän jättäytyessä toiminnasta paikka periytyi seuraavalle, kolmannelle sukupolvelle. Nyt Takalan suvussa mukaan hitsataan neljättä polvea.

Järviseudun Sanomat tuli entistä tutummaksi Järviseutu-seuran myötä.

–Siihen aikaan seuran hallitus ja työvaliokunta pyörittivät lehteä.

Takala oli yhtiöittämässä lehteä Järviseudun Mediatalo Oy:n alle, kun suunnitelma vuosikausien puntaroinnin jälkeen saatiin toteen 2014.

–Koen, että muutos oli oikea. Hallinto sutjakoitui. Toimin työparina päätoimittaja Maritta Raudaskosken kanssa alkuaikoina kehittämässä uutta yhtiötä.

Lehden arki ja toimintaympäristö tulivat osaksi opettajan elämää ja kotiseututyötä.

–Kun seuraava päätoimittaja Juho Kuorikoski ilmoitti irtisanoutumisestaan kesällä 2020, olin lomalla koulusta. Ei siinä kauan tarvinnut miettiä, sanoin, että minä otan päätoimittajan tehtävän hoitaakseni. Kun olin kirjoittanut ensimmäisen pääkirjoituksen, kävin Ukonniemessä tekemässä kopterikuvauksia ja ajattelin, että tämä on minun juttuni. Soitin rehtorille, etten tule syksyllä takaisin töihin.

Opetustyöstä Takala kertoo kaivanneensa sitä tunnelmaa, hetkeä, kun joku oivaltaa ja oppii jotain uutta.

PÄÄTOIMITTAJAN työ ei ole toimituksen pöydän takana istumista. Kun Takala on myös kolmen yhtiön hallituksen puheenjohtaja ja juoksevia asioita riittää kotiseututyön saralla, aikaa kuluu auton ratissa, kokouksissa ja yhteistyöelimissä.

Tiistaisin on kuitenkin aina pääkirjoituksen paikka. –Joka kerta kun aloitan pääkirjoituksen, mielessä käy, miten Fransu olisi tämän kirjoittanut. Hänhän kirjoitteli aikoinaan Rami-nimimerkillä Yläjuoksun tarinoita.

–Useimmiten työpäivät ovat pitkiä. Kesälomien kanssakin on niin ja näin. Päätoimittajana haaste on seurata aikaa, olla ajassa kiinni tuntosarvet pitkällä. Tykkään haasteista työelämästä, uusista asioista ja vaihtelevuudesta.

Onnistumisen iloa hän kokee joka keskiviikko, kun lehti ilmestyy.

–Se on aina se uudelleensyntymän hetki.

Puhelin soi joskus tiheästi, toisinaan taukoamatta.

–Nyt on puhuttanut seurakuntien yhdistyminen. Alueellisena mediana voisimme ottaa vieläkin enemmän kantaa asioihin, myös vaikeisiin. Herätellä keskustelua. Koen edelleen, että lehti on kirje kotiseudulta, mutta toisaalta kertomalla Järviseudun tapahtumista ja ihmisistä viemme asioita ja seutua eteenpäin. Olemme loppujen lopuksi melko monessa mukana, esimerkiksi Järviseutu-seuran kautta hankkeita toteuttamassa.

Lehtialalla suuria haasteita ovat tällä hetkellä Postin päätösten aiheuttamat muutokset toimintaympäristössä sekä alati kallistuvat kulut, joihin on mukauduttava.

–Visio on kuitenkin selkeä: tiedotamme jatkossakin Järviseudun asioista täällä asuville ja täältä pois muuttaneille.

SILLOIN, kun päätoimittajalla on hetki vapaata tai omaa aikaa, hän tarttuu usein kirjaan. Vuoden aikana tulee kahlattua läpi satoja teoksia.

–Kirjoitan myös monenlaista tekstiä, muutama historiikkikin on tullut tehtyä. Rentoudun musiikin ja metsästyksen parissa. Metsästysseuran ja Riistanhoitoyhdistyksen toiminnassa yhdistyvät järjestötyö ja luonto.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.