Saattohoitoystävätoiminta käynnistymässä Vimpelissä

Marita Järvinen suositteli Erkki Hokkasen kirjaa Surun kanssa sinuiksi luettavaksi saattohoitotyöstä kiinnostuneille. Saattohoitoystävä-työstä kertoivat Elli Taskila, Eveliina Korkea-aho, Sisko Lehto ja muut paikalla olleet lappajärveläiset.

Julkaistu:

Aihe:

JOKAISELLA sairaalla on kuoleman lähestyessä oikeus saada tukea. Kuoleman läheisyyden herättämät tunteet haastavat myös omaisia ja kysyvät voimia. Seurakunnan vapaaehtoiset saattohoitoystävät ovat elämänkokemusta omaavia ihmisiä, jotka tahtovat olla lähimmäisenä läsnä saattohoidon arjessa, kirjoittaa Eveliina Korkea-aho Lappajärven saattohoitoystävien esitteessä. –He auttavat, jos kuolevalla ei ole läheistä, läheinen ei pääse käymään, tai hän tarvitsee aikaa lepoon tai asioiden hoitamiseen, tai muuten henkiseksi tueksi ja keskusteluavuksi. Keskeistä on rinnalla kulkeminen, kuunteleminen ja keskustelu. Tuki on maksutonta, luottamuksellista ja vaitiolovelvollisuuden piirissä.

Viita oli kerännyt tietoa aiheesta, ja tiivisti toiminnan: –Tavallisen ihmisen taidoin ja lahjoin, palkatonta mutta palkitsevaa. Vapaaehtoisen paras opettaja on hänen ensimmäinen potilaansa.

Saattohoitoystävyydelle on ollut tarvetta

LAPPAJÄRVELLÄ toiminta käynnistyi seurakunnan toimintana diakonin aloitteesta. Talouspäällikkö Mari Heijari piti ryhmälle työn ohjausta osana opintojaan. –Hän myös perehdytti meitä. Suuri osa meistä on toiminut hoitoalalla, mutta tässä työssä ollaan hieman erilaisessa roolissa, kertoi Marita Järvinen.

Nyt ryhmä toimii melko itsenäisesti noin 10 hengen voimin. Uusi diakoni Eveliina Korkea-aho kutsuu ryhmän koolle kuukausittain. Tapaamiset Lintukodilla on koettu tärkeiksi. –Saa purkaa ajatuksia ja keventää meiltä, totesi Erja Uusimäki.

Myös yhteisessä WhatsApp-ryhmässä vaihdetaan ajatuksia ja sovitaan vuoroista. –Asiakkaita on ollut, jopa kaksi samaan aikaan. Välillä on ollut taukoja, ja kesäaikaan omaisilla on paremmin aikaa olla potilaiden luona, joten silloin on hiljaisempaa. Teemme työtä paikkakunnan vanhusten asumisyksiköissä. Kotiinkin voidaan mennä, mutta pyyntöjä ei ole vielä tullut, kertoi Sisko Lehto.

Hoitava yksikkö ottaa yhteyttä saattohoitoystävien yhdyshenkilöön. Yhteyshenkilönä on toiminut Sanna Granholm. –Menen itse, jos pääsen, tai keskustellaan ryhmässä, kuka pääsee.

–Alajärvellekin on oltu yhteydessä, että akuuttiosastolla olevat lappajärveläiset saisivat tiedon tästä mahdollisuudesta, sanoi Leila Övermark.

Mainos

–Menemme paikalle, kun saattohoitopäätös on tehty, tilanne hyväksytty ja pyyntö tulee. Hoitovastuu pysyy yksiköllä. Hoitajilta ja omaisilta voi kysellä taustatietoja, jos asiakas ei itse voi kertoa. Teemme kahden-neljän tunnin vuoroja kerrallaan. Tilanne voi kestää viikkojakin, Järvinen kertoi.

Marita Järvinen kokee, että saattohoitoystävänä toimimisessa ihmisen kohtaaminen on tärkeintä. –Keskityn häneen. Oman itsensä voi unohtaa, olla tyhjä astia.

Työ vaatii tunneherkkyyttä. –Kuuntelemalla, katselemalla pääsee mukaan tilanteeseen. Se sujuu sitten omalla painollaan, luonnollisesti. Siinä ollaan toisen ihmisen reviirillä, ja sitä tulee kunnioittaa, samoin kuolevan omia hengellistä vakaumusta ja arvoja: ei voi tuputtaa omaa tapaansa. Katseella, kosketuksella ja äänellä saa yhteyden. On tärkeää luoda turvallista oloa: sinua ei jätetä yksin. Osastolla hoitajilla ei välttämättä ole aikaa olla kuolevan luona.

–Jokainen tilanne on silti erilainen, muistutti Elli Taskila.

Järvinen on kokenut, että mukana oleminen on ollut tärkeä ja vapauttava kokemus. –Minä laulan paljon, saan siitä itsekin voimaa, Erja Uusimäki kertoi. –Tärkeintä on, että lähtevä tietää, että siinä lähellä on joku, Sanna Granholm totesi. –Usein se on kaunis hetki, kun hoidettava kuolee. Hoitajat sytyttävät kynttilän, ja on rauhallista.

VIMPELISSÄ on kaavailtu, että ryhmän kokoontumistila olisi seurakuntatalolla ja pastori Mikko Elenius olisi siinä mukana seurakunnan edustajana. –SPR:llä ei ole omaa saattohoitokoulutusta, mutta Länsi-Suomen piiri on luvannut tukea toimintaa. Esimerkiksi Syöpäyhdistyksellä on tällaista koulutusta, Terttu Viita totesi. –Ensin tarvitaan ne koulutettavat. Tälle toimintamuodolle on tarvetta täälläkin! Oli hyvä kuulla, että mukana olleiden kokemukset ovat lohdullisia. Aion lähteä itsekin mukaan!

Vimpeliläiset kutsuttiin Lappajärvelle Lintukotiin 27. marraskuuta kello 13, jolloin sairaalateologi Vappu Kangas vierailee kertomassa saattohoitotyöstä.

Jätä kommentti

Uutiset

Kirjaudu

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.