• Johanna Haveri, Marja-Liisa Nieminen-Haveri, Craig ja Sara Wisti, Tuomo Vihriälä, Juhani Rauhala ja Sami Myllyviita tutustuivat pyöreään kirkkoon.
  • Lukkarinpuistossa.
  • Sara Wisti ja Marja-Liisa Haveri-Nieminen pesäpallopatsaalla.
  • Pesäpallo tuli amerikkalaisille tutuksi Saarikentällä.

Vimpeliin tullaan Amerikasta jo kolmannessa polvessa

RAKASTAN kaikkea täällä Suomessa. -- Vimpeli on maaginen paikka. Koen tämän erityiseksi paikaksi sen historian vuoksi, johon sisältyy niin paljon rakkautta ja huolenpitoa sukupolvesta toiseen, totesi sveitsiläisiä ja englantilaisia sukujuuria omaava Sara Wisti. Hän vieraili vimpeliläisjuurisen puolisonsa Craig Wistin kanssa Suomessa ensimmäistä kertaa.

JO ajomatka Vaasasta Vimpeliin oli Craig ja Sara Wistille suuren ihmetyksen aihe. Yhdysvaltojen Oregonista, Astorian kaupungista, saapuneet vieraat ihastelivat lakeutta: heidän kotiseutunsa maisemia hallitsevat Colorado-joki ja jylhät, mäkiset havumetsät. Wistit saapuivat ensimmäiselle matkalleen Craigin isoisän syntymäpitäjään Johanna Haverin ja Marja-Liisa Haveri-Niemisen sekä Sami Myllyviidan isännöiminä.

Ensimmäinen kohde oli pyöreä kirkko, jonka kaikki Vistien jälkeläiset haluavat nähdä käydessään sukunsa maisemissa. Kirkko herätti ihastusta paitsi ulkomuotonsa, myös hyvän kuntonsa vuoksi. Siellä seurue tapasi sukuun kuuluvat Juhani Rauhalan sekä Tuomo Vihriälän.  

CRAIG Wistin vanhemmat vierailivat Vimpelissä 1975. Nyt hiljattain yliopistolta eläkkeelle jääneet Wistit halusivat tulla kokemaan Suomen. He viettivät kolme päivää Vaasassa ja kolme Helsingissä.

–Kuulin Suomesta ja Vimpelistä lapsena paljon. Se oli aivan erityinen tunne: kuulla maasta, josta sukuni on. Mitä enemmän olen saanut tietää suomalaisuudesta, sitä enemmän olen kunnioittanut sitä. On hienoa, että on yhteys sukulaisiin täällä. Tämä matka on kunnianosoitus suomalaisille juurilleni, kertoi Craig Wisti.

–Vimpeli on maaginen paikka. Koen tämän erityiseksi paikaksi sen historian vuoksi, johon sisältyy niin paljon rakkautta ja huolenpitoa sukupolvesta toiseen, totesi sveitsiläisiä ja englantilaisia sukujuuria omaava Sara Wisti.

Vanhaa Vistin taloa ei enää ole, mutta Wistit vierailivat Rauhaloiden kotona ja sitten kiirehdittiin illan pesäpallo-otteluun. Wisteille amerikkalainen baseball ei ole kovin iso juttu. –Pelasin sitä nuorempana ja katson loppuottelut, Craig Wisti kertoi.

–Mielenkiintoinen ja vauhdikas laji, kehui Sara Wisti suomalaista pesäpalloa. –Koko ajan tapahtuu jotain, toisin kuin baseballissa, joka on melko tylsää.

Wistit yllättyivät kuullessaan, että Vimpelin koripallonaiset pelaavat pääsarjassa, ja joukkueessa on mukana myös amerikkalaisia pelaajia. –Pelasin korista lukiossa, Craig Wisti totesi.

RAKASTAN kaikkea täällä Suomessa. Helsinki oli hieno paikka: on siistiä, ihmiset ystävällisiä, hyvää ruokaa. kahvia ja jälkiruokaa, luetteli Sara Wisti. –Teillä on täällä paljon, mistä olla ylpeitä, Craig Wisti lisäsi.

Astoriassa suomalaisuus ja skandinaavisuus on yhä iso juttu siirtolaisten jälkeläisille. Kaupungissa on Suomi Hall, jossa järjestetään juhlia ja tapahtumia. Kesäisin siellä vietetään monipäiväisiä pohjoismaisia festivaaleja, joilla on musiikkia, tanssia, valitaan Miss Scandinavia, pukeudutaan kansallispukuihin ja syödään perinteisiä ruokia. Sen lähellä on myös yleinen sauna. –Vasta and cool water, nauroi Craig Wisti, joka rakensi myös omaan kotiinsa saunan.

Karjalanpiirakat ovat suomiruoista Wistien herkkua, samoin joulutortut. –Naapurimme leipoo pullaa ja karjalanpiirakoita jouluksi.

–Haluamme tuoda lapsemme Ericin ja Annin perheineen tänne myös, Sara Wisti totesi.

Siirtolaisuus osa suvun tarinaa

VISTIN perheen koko Aleksanteri Matinpoika ja Liisa (Storstrang) Vistin sisarussarja Maria, Matti, Jaakko, Heikki, Erkki ja Elma lähtivät Vistin kylältä Amerikkaan niinä vuosina, jolloin siirtolaisuus oli huipussaan. Maria ja Elma palasivat takaisin. –Aika tyypillinen perhehistoria, pohtii Johanna Haveri.

–Sieltä lähdettiin hankkimaan tuloja, joilla ostettiin täällä jopa taloja.

Amerikanpaketteja saatiin sotien jälkeen sukulaisilta. –Muistan ensimmäisen paketin, joka tuli 1947 lautalaatikossa ja avattiin sorkkaraudalla: siellä oli vaatteita ja kaikkea ihanaa. Ainakin riisiä, karamelleja, Hill’s Brothers -kahvia ja Sun Maid -rusinoita oli aina, Marja-Liisa Haveri-Nieminen muisteli.

Sukulaisvierailuja oli paljon 1970-luvulla, kun Vistin sisarusten lapset tulivat tervehtimään sukulaisiaan. –Kesäisin en koskaan nukkunut omassa sängyssäni, vaan teimme tilaa sukulaisille, muistelee Haveri-Nieminen. –Vieraskirjassa joka toisella sivulla on amerikansukulaisten kirjoituksia.

Sittemmin on ollut taukoa, mutta nyt kolmannen polven vistiläisiä käy aika ajoin Suomessa.

KIRKOSSA Vistin sisarusten jälkeläiset muistelivat vaiheita, joiden kautta Craigin isovanhemmat päätyivät Oregoniin. –Isoäitini Lyydia (Jaakontytär Lillstrang) matkusti lastensa (Maria, Ester ja Kaarlo) kanssa Liverpoolista höyrylaivalla kolmannessa luokassa ja saapui Ellis Islandille marraskuussa 1910. Hän sairasteli matkalla. He matkustivat junalla New Yorkiin ja eteenpäin Oregoniin, jossa isoisäni Henry (Heikki Wisti) jo oli. Hän oli saapunut sinne Kanadasta. Isoäitini ei puhunut englantia, ja he jäivät jossakin junasta, eivätkä saapuneet perille ennalta sovitulle asemalle ilmoitettuna aikana. Isoisä kävi joka päivä katsomassa, ovatko he tulleet. Lopulta isoäiti tuli toiselle asemalle päiviä myöhemmin, mutta joku siellä tunsi Wistin ja perhe löysi toisensa.  

Craig Wistin isä George Wisti syntyi Michiganissa 1911.

–Amerikkaan lähtijät lähtivät tuohon aikaan kirkon vierestä soutuveneellä Lappajärven yli Karvalaan, sitten hevoskyydillä Kauhavalle ja sieltä junalla eteenpäin, selvitti Haveri-Nieminen matkan alkuvaiheita

Jaa juttu: