Vauhdin hurma kutsuu kelkan rattiin

Sanna Halla-aho kilpailee enduron naisten SM-sarjassa. Kuva: raceonly
KELKKAILU on kuin punttisalilla kävisi: kroppa on sen jälkeen tosi väsynyt, mutta mieli on kuin aurinko, kertoo moottorikelkkailua harrastava ja siinä kilpaileva Sanna Halla-aho, 19.

–Ajaessa pitää keskittyä täysin siihen, mitä tekee. Se on harrastuksen hyvä puoli, samoin vauhti ja vaarallisen tilanteet, se vapaus, kun kaikki muu katoaa. Saa olla luonnossa, vaikkei maisemia ehdikään katsoa, hän naurahtaa.

–Ja pettymysten sietokyky paranee!

TÄLLE kaudelle Halla-ahon tavoitteena oli ajaa maaliin kaikki enduron viisi SM-osakilpailua.

–Viime kisassa Rovaniemellä olin vielä kiinni pronssissa, kun ajoin yhden mutkan pitkäksi ja kelkka jäi kiinni lumeen. Ajattelin kaivaa sen irti ja ajaa maaliin, että saisin edes jotakin pisteitä. Kaivamisessa meni kaksi tuntia, ja kun tulin viimein maaliin, olin ollut matkalla liian kauan ja nimeni poistettiin tuloslistalta. Sellaista se motor sport joskus on, hän hymähtää.

Viimeinen osakilpailu käydään Sallassa ensi viikonloppuna.

ENSIMMÄISEN kosketuksensa moottorikelkkailuun Sanna Halla-aho sai vuonna 2015 Vuokatissa, missä osallistui moottorikelkkasafarille.

–Se oli sellaista köröttelyä, mutta siitä se innostus lähti, että oma kelkka pitää saada. Seuraavana talvena kävin sen sitten hakemassa, isä lähti kuskiksi, hän muistelee.

–Ajelin paljon tässä lähialueilla. Hyviä kelkkareittejä lähtee melkein kotipihasta. Lapissakin käytiin ajelemassa.

Halla-aho ei ollut ajatellut ajavansa kilpaa, mutta mieli muuttui.

–Perkkalaisen Juha kannusti lähtemään mukaan Kartanon kelkkailijoiden porukkaan. Häneltä sain ekat vinkit kelkalla ajamiseen ja kannustusta. Ensimmäiset kisani kävin Kuusamon enduroleirin yhteydessä. Siellä myös kaaduin ensimmäisen kerran ja ajoin puuhun. Olin tiennyt, että kyllä se vielä tapahtuu. Onneksi ei käynyt mitään, nousin ja jatkoin matkaa.

Tänä talvena hän on kaatunut kelkalla pahasti kaksi kertaa. Toisen kerran hänen ajaessaan järven jäällä pito loppui ja kelkka lähti sivuluisuun.

–Lensin jäähän ja menetin tajuntani. Kelkka liukui siihen viereen. Vietin yön sairaalassa tarkkailussa.

Suojavarusteiden merkitys on korostunut onnettomuuksien myötä.

–En lähde edes tankkaamaan ilman kypärää, niska- ja polvitukia ja panssaria. Toivon, että kaikki kelkkailijat tajuaisivat käyttää niitä ennen kuin on liian myöhäistä.

Onnettomuuksia aiheuttavat useimmiten liian kova tilannenopeus ja tarkkaavaisuuden herpaantuminen.

VAUHTI ja vaaralliset tilanteet vievät yhdistelmäajoneuvon kuljettajaksi valmistuvan Sanna Halla-ahon kesäisin crossimönkijän rattiin.

–Haluan kokeilla uusia asioita ja haastaa itseäni. Adrenaliini on parasta.

Harrastuksesta on tullut elämäntapa, ja kelkkailu pysyy mielessä myös kesäisin. Silloin kuntoa kohennetaan salilla ja kestävyysurheilun parissa.

–100 kilometrin enduroajossa vaaditaan kestävyyttä.

Sanna Halla-aho suorittaa parhaillaan työharjoittelua perheyrityksessä. Hänet voi bongata ajamassa rekkaa, jossa kulkevat Mäkelän Alun tuotteet käyttäjilleen. Hän on Jari ja Hannele Halla-ahon tytär ja kotoisin Hoiskosta.

SEURAAVALLE kaudelle Halla-aholla on sama tavoite: ajaa kaikki osakilpailut ehjänä maaliin.

–Lisää vauhtia ja taitoa ajaa paremmin hyppyreitä, hän listaa.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.