Järvelle rakennettiin puolitoista kilometriä tietä

KÄRNÄN itäpuolelle Uudenniitynlahdelle kokoontuu kuusi miestä. Puolentoista kilometrin päässä näkyy Pitkästö.

Miehet ajavat kohti saarta lumetonta väylää pitkin, mutta pysähtyvät pian kairaamaan reiän. Metsäasiakasvastaava Juhani Lammi UPM:n Lappajärven-toimistosta mittaa jään paksuuden.

–Seitsemänkymmentäviisi senttiä, hän toteaa.

Lammi on tehnyt Pitkästöstä puukauppoja yksityisten metsänomistajien ja Lappajärven kunnan kanssa.

–Sieltä tulee arviolta kaksituhatta mottia, pääasiassa kuusta ja koivua, kuten saarista yleensäkin.

Motteja eli kiintokuutioita kertyy saarten leimikoista paljon, koska vettä löytyy läheltä ja aurinko valaisee monesta suunnasta. Pitkästössä harvennetaan ja tehdään päätehakkuuta, siis avohakkuuta.

–Rantaan asti ei tietenkään hakata. Sinne jätetään maaston muotojen mukainen suojavyöhyke, sellaiset parikymmentä metriä.

NYT tutkitaan, päästäänkö Pitkästöön hakkaamaan. Saareen täytyy ajaa raskas hakkuukone ja puiden keräämistä varten ajokone.

UPM:n metsäpalvelutoimistossa puunkorjuusta ja kuljetuksista vastaa Antti Veteläsuo.

–Riittää, jos jään tehollinen vahvuus on seitsemänkymmentäviisi senttiä, hän sanoo.

Teholliseen vahvuuteen lasketaan teräsjään paksuus ja puolet kohvajään paksuudesta. Veteläsuon näyttämässä taulukossa 70 senttiä jäätä kestää riittävän varmasti 23-tonnisen ajoneuvon ja 80 senttiä 31-tonnisen.

Mittauksia seuraavat Mikko Valtoaho ja Mikko Silvonen ovat tyytyväisiä tuloksiin. Se on tärkeää, sillä heidän pitää ajaa koneet saareen.

Jäätä tutkivaan ryhmään kuuluu lisäksi Mika Iso-Pellinen, joka kuljettaa puut Pietarsaareen. Niitä ei kuitenkaan tuoda Uudenniitynlahden rantaan tukkirekalla eikä ajokoneella.

–Ajokoneetkin tahtovat olla nykyään niin painavia, että hyötykuorma jäisi liian pieneksi, huomauttaa Veteläsuo.

Puut kuormataan isolle lautalle, jonka alla ovat kuusimetriset jalakset. Sitä vedetään traktorilla.

–Paino jakautuu laajemmalle, kun jäätä vasten on kuuden metrin jalas eikä rengas.

Jäätien kantavuutta tutkitaan toista tuntia. Kairanreikiä syntyy tasaisin välein ja mittaamisten jälkeen Hannu Kivipelto täyttää ne huolellisesti.

Lopulta porukka saavuttaa Pitkästön rannan. Siinä matkan varrella on syntynyt myös päätös, että hakkuut aloitetaan.

YLI kolmekymmentä metriä leveä jäätie ei synny hetkessä. Sitä on jo pari kuukautta rakentanut Hannu Kivipelto.

–Jään vahvuus oli yhdeksäntoista senttiä, kun tammikuussa aloitimme. Kävimme ensin veljeni Markun kanssa moottorikelkalla polkemassa lumen.

Tiiviiksi ajettuna lumi eristi vähemmän kuin alkuperäinen hanki, minkä ansiosta pakkanen pääsi vahvistamaan jäätä. Jonkin ajan kuluttua se kesti traktorin painon.

–Siinä vaiheessa laitoimme traktorin perään lumilingon, että saimme lunta pois.

Samalla kasattiin lumipenkat tulevan jäätien reunoihin. Muuten jäädytysvesi olisi valunut pois halutulta väylältä.

–Sitten ruvettiin pumppaamaan vettä.

Kivipellolla on traktorin ulosottoakselissa kiinni jääkairan ja pumpun yhdistelmä. Hänen veljensä Markku Kivipellon omassa pajassaan valmistama laite poraa jäähän läpimitaltaan kolmenkymmenen sentin reiän ja alkaa välittömästi ruiskuttaa vettä jäälle.

–Aina, kun on ollut pakkasta, olen käynyt täällä pumppaamassa, Hannu Kivipelto jatkaa.

Helmikuussa koettiin pitkä jakso suojasäätä. Silloin oli lähellä jäätieprojektin lopettaminen kesken.

–Lumet sulivat ja ilman penkkoja vesi pääsi leviämään kauaksi. Kerralla sai jäätymään ehkä viiden millin kerroksen. Vasta viikko sitten sain traktorin levyllä kasatuksi uudet penkat.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.