Varovasti sienimetsällä

Lappajärven Tarvolassa opeteltiin sunnuntaina tunnistamaan syötäviä sienilajeja.
Tähän aikaan vuodesta voi löytää erilaisia tatteja ja rouskuja, mustavahakkaita, jonkin verran kantarelleja ja suppilovahveroja ja joitain haperolajeja.

SYKSYN sateiden alettua sieniä kasvaa nyt runsaasti.

–Omassa sienipaikassa kannattaa käydä parin kolmen päivän välein. Jos tänään ei ole mitään, seuraavalla kerralla voi jo olla, kertoo lappajärveläinen kauppasienineuvoja Vuokko Honkaniemi.

Tähän aikaan vuodesta voi löytää erilaisia tatteja ja rouskuja, mustavahakkaita, jonkin verran kantarelleja ja suppilovahveroja ja joitain haperolajeja. Rouskuja kasvaa kuusikoissa ja mänty- ja jäkäläkankailla, suppilovahveroita ja kantarelleja puolestaan sammalikoissa. Myös tasamailta kallioisen maaston alareunasta kannattaa etsiä.

Ne voivat kuitenkin pitää välivuosia. Hyvässäkään paikassa ei välttämättä kasva mitään jonakin syksynä.

SIENI on samaa ainetta rihmastosta lakkiin asti, mutta joistain lajeista käytetään vain lakki. Silloin sieni katkaistaan lakin ja jalan yhtymäkohdasta. Muitakin osia, kuten tattien lakkien alapinnan huonot, vanhat ja vihertyneet pillit tai voitatin limaisen pinnan, voi tarvittaessa poistaa. Punikkitatti taas voi olla sitkeä, ellei sitä leikkaa poikkisyin kuten lihaa.

Sienet kannattaa puhdistaa ja perata jo metsässä, sillä muuten kotona voi joutua heittämään pois paljon huonoksi menneitä. Jalan ja lakin halkaisemalla näkee heti, onko sienessä matoja. Nuoremmat sienet ovat Honkaniemen mukaan aina parempia.

–Jos tatti on pesuvadin kokoinen, voi olla varma, että se on jo lahonnut.

Sienet kerätään mielellään koriin. Muovikassissa ne menevät muusiksi.

Ne voi säilöä hyvinkin pitkiksi ajoiksi. Toimivia keinoja ovat pakastamisen lisäksi suola- ja etikkasienet sekä kuivaus.

SYÖTÄVIEN lajien tunnistus ei ole helppoa. Honkaniemi suositteleekin sienikursseilla ja -näyttelyissä käymistä.

–Kaikilla sienillä on matkijat, jotka voivat näyttää päältä samalta mutta alapuolelta erilaiselta. Sienikirjoihinkaan ei saa sataprosenttisesti luottaa. Sama sieni voi näyttää ihan eri näköiseltä, jos se on kuvattu aurinkoisella tai sateisella säällä tai puun alla tai avohakkuualueella.

Hän painottaa, että vain sellaisia lajeja voi kerätä, jotka varmasti tunnistaa.

–Kaikki valkoiset sienet jätetään metsään. Älkää ottako mitään valkoista sientä, jota ette varmasti tunne. Myös ruskeat seitikit kannattaa jättää käyttämättä, hän vinkkaa aloittelijoille.

–Myrkkysienten kanssa ei leikitä. Voit tuhota itsesi yhdellä sienellä.

Esimerkiksi haperolajin voi tunnistaa maistamalla siitä palan ja sylkemällä sen lopuksi pois. Silloin vieressä ei saa olla lapsia.

–Lapset tekevät saman perässä, mutta eivät ymmärrä olla nielemättä.

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.