Sadonkorjuuta

Vaikka nyt ei siltä tunnukaan, kurkkii talvi nurkan takana. Viiltäviä viimoja vastaan moni suojautuu näinä aikoina poimien, putsaten ja pakastaen.
Kun mustikat on saatu pakastimeen, herukat mehuksi pulloihin ja mansikat hilloksi purkkeihin, voisi kuvitella, että kotisäilöjä saa huokaista tyytyväisenä. Innokkaimmat tekevät kuitenkin enemmän: hilloavat kirsikat, kuivaavat yrtit ja keittävät tölkkeihin tomaattikastikkeet. Ja vielä odottavat vuoroaan mullan uumenissa perunat, piikkien keskellä tyrnit, mättäiden verhona puolukat, soilla kirpeät karpalot!
Sienistä ei kuulemma näillä kulmilla tarvitse tänä syksynä kauheasti stressata. Tuttu sieniharrastaja kertoi, että syksyn komeimmat sienet hän on nähnyt alan ihmisten Facebook-sivuilla, ei omilla vakioapajillaan. Myös omenasoseen keittely jää tänä syksynä vähiin, siitä pitävät pihlajanmarjakoit huolen.

Etelä-Suomessa kotitarveviljelyä harrastava sukulainen kertoi kesän parhaasta onnistumisestaan. Hän oli saanut kasvatettua kasvihuoneessa maissintähkiä, joista yksi saattaa jopa ehtiä kypsäksi ennen lumen tuloa.
Olen parina kesänä yrittänyt kasvattaa maissia avomaalla, tänä vuonna pidin taukoa. Toissa kesänä maissini punnersi komeat tähkät, mutta ne eivät koskaan saavuttaneet kypsää ikää. Eräs tuttu kotipuutarhuri väitti, että koska maissi on tuulipölytteinen, siitä ei voi saada satoa kasvihuoneesta. Sukulaiseni onnistuminen osoitti tuon väitteen vääräksi.
Oman vaatimattoman kasvimaaviljelyni kesto-onnistuja on kesäkurpitsa, josta tulee runsasta satoa ensimmäisiin hallaöihin saakka. Olen oppinut korjaamaan kesäkurpitsani talteen hyvissä ajoin, enkä anna niiden enää kasvaa halon mittaisiksi. Wokkipannussa pyöräytetty kesäkurpitsa-porkkana-sipuli-hässäkkä korvaa ruokapöydässämme salaatin monta kertaa viikossa.
Tillistä minulla tuli tänä vuonna selkeä ylituotanto. Olen sitä toki kuivannut talven varalle, mutta suurin osa taitaa jäädä maan sisään kynnettäväksi. Persiljan korjaamisella ei ole kiirettä, se säilyy hyvänä pitkälle syksyyn. Basilika on muutamana kesänä kasvanut hyvin ja ilahduttanut meitä levätessään tomaattipedillä tai silppuna soosin seassa.
Vielä muutama kesä sitten olin yksi kotikyläni merkittävimmistä valkosipulin viljelijöistä noin kuudella yksilölläni. Sain esikasvatetut taimet eräältä haastattelemaltani ahkeralta kasvimaan kuopsuttajalta. Hänen neuvostaan laitoin sadoksi saamistani valkosipuleista muutaman kynnen maan poveen syksyllä. Sieltä ne sitten ponnistivatkin näkyville seuraavana keväänä.
Tulkoon talvi, flunssakausi ja kuukausien pimeys – en ole niitä vastan aseeton vaan luonnon antimilla hyvin varustautunut!

Jaa tämä juttu:

Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp
Telegram
Sähköposti

Aihealueeseen liittyviä juttuja

Artikkelit vuosittain

Anna palautetta

Olemme uudistaneet nettisivumme, ja haluaisimme kovasti tietää mielipiteesi. Voit antaa tähän myös muuta palautetta, voit olla mukana kehittämässä sivuja eteenpäin. Halutessasi voit jättää yhteystietosi, jos haluat yhteydenottomme asiaan. Lämmin kiitos! Voit myös vastata nimettömänä.