Päätoimittaja Hannu F.E. Takala käsitteli STM:n ja Kelan hyvinvointialueille järjestämää kesäyllätystä pääkirjoituksessaan Järviseudun Sanomissa 22.7. Noin 100 miljoona euron kustannukset siirrettiin valtion yhdestä taskusta toiseen. Kyse on suhteellisen pienestä, mutta hoidollisesti merkittävästä osasta lääkkeitä. Nämä ovat pääasiassa ihon alle tai lihakseen pistettäviä, paljon muun muassa syövän hoidossa käytettäviä. Kun lääke kirjoitetaan reseptille, potilas noutaa sen apteekista ja joko pistää itse (on Kela korvattu) tai tuo lääkkeen terveydenhuollon ammattilaiselle pistettäväksi (ei ole Kela korvattu). Kelan tulkinta on, että toisen pistämänä hoidon kustannus kuuluu Hyvinvointialueelle. Kelan tulkinta on nykyisen lain mukainen, sitä ei vaan ole noudatettu. Miksihän?
Päätoimittaja toi esiin vahvan huolen siitä, että potilaat joutuvat tämän kustannussiirron vuoksi eriarvoiseen asemaan eri HVA:lla. Köyhillä alueilla – ei meillä HUS–Helsinki-alueita lukuun ottamatta muita olekaan – pelätään, että potilaat jäävät ilman parasta mahdollista hoitoa, kun siihen ei ole varaa. Perusteltu pelko sinänsä, ja varsin kollektiivinen.
Haluaisin kuitenkin hieman hälventää suurinta huolta. Hoidosta, myös lääkehoidosta, päättää aina lääkäri. Lain mukaan hoitoon ryhdytään yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Lääkärin käytössä ovat ne lääkkeet, joilla on myyntilupa Suomessa ja jotka kuuluvat suomalaiseen palveluvalikoimaan. Hoitoa ohjaavat kansainväliset ja kansalliset hoitosuositukset. Reseptilääkkeiden osalta lääkkeiden hintalautakunta (HILA) päättää, mitkä lääkkeet kuuluvat sairausvakuutuksesta korvattavien lääkkeiden piiriin. Kela toteuttaa korvaukset käytännössä potilaille. Sairaalasta annettavat lääkkeet maksavat HVA:t Nämä ovat yleensä suonensisäisesti annosteltavia. Näiden osalta Palveluvalikoimaneuvosto, eli Palko, kuultuaan omaa lääkejaostaan ja lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskuksen asiantuntijoita (FIMEA) antaa suosituksensa siitä, kuuluuko kyseinen lääke palveluvalikoimaan vai ei. Jos Palkon suositus on myönteinen, on lääke käytössä koko maassa ilman hyvinvointialueiden omia päätöksiä. Jos Palkon suositus on kielteinen, ei lääkettä suositella käytettäväksi. Palkon osalta kyseessä on siis suositus, ei määräys, mutta siitä huolimatta hyvinvointialueet noudattavat suosituksia varsin orjallisesti. Vielä en ole nähnyt, että jokin hyvinvointialue olisi tehnyt oman päätöksensä Palkon suosituksen vastaisesti. Eikä siinä olisi mitään järkeä! Lain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus valita erikoissairaanhoidon hoitopaikakseen myös muun kuin oman alueensa sairaala. Palkon suosituksesta poikkeaminen johtaisi ”shoppailuun”, hoidon hakemiseen toiselta alueelta, josta lasku tulisi joka tapauksessa potilaan omalle HVA:lle, todennäköisesti 1,5–2-kertaisena.
Hoitolinjaukset, millä ja miten hoidetaan, tehdään pitkälti kansallisella tasolla. Yksittäisen potilaan kohdalla lääkäri päättää hoidosta yhteisymmärryksessä potilaansa kanssa. Tässä päätöksenteossa lääkärillä on varsin laaja autonomia ja eettinen velvoite. Jos hoito on suositusten mukaista käypää hoitoa ja lääke kuuluu suomalaiseen palveluvalikoimaan, ei hoitoon kukaan ulkopuolinen voi puuttua. Vastaanotolla hoitopäätökset tehdään ainoastaan lääketieteellisin perustein, hoidon hinta ei ole päätöksessä mukana. Rahan puutteen tai hoidon kalliin hinnan perusteella ei potilaan tarvitsemaa käypää hoitoa voi jättää antamatta. Tästä on korkeimman hallinto-oikeuden päätös jo vuosikymmenten takaa.
Summa summarum, en näe tilannetta aivan niin uhkaavana, kuin median kautta muodostunut tilannekuva on. Eriarvoisuutta sosiaali- ja terveydenhuollossamme toki on, mutta tämä kyseinen kustannusten siirto ei kuulu merkittävimpiin aiheuttajiin. Potilaat tulevat edelleen saamaan hoitonsa asuinpaikasta riippumatta.
Hölmöstä lainsäädännöstä on kuitenkin päästävä eroon, ja asiaan tullaan palaamaan syksymmällä virkamiespöydissä.
Vesa Kataja, LT, syöpätautien ja sädehoidon erikoislääkäri
Ylilääkäri, Etelä-Savon HVA, Mikkelin ja Savonlinnan keskussairaalat
Palkon Lääkejaoksen jäsen 2021–26
STM Hintalautakunnan asiantuntijatyöryhmän jäsen
